Avaimia kasvuun

Kuva 1. Askel kerrallaan.

Ihminen tarvitsee kasvuunsa mieltä, ajattelua, tahtoa sekä tunteita. Ihmisen on tärkeää osata jäsentää tietoa, mutta täytyy osata myös päästää irti osasta tietoa. Psykologiassa ja kaikessa muissakin asioissa voidaan mennä äärimmäisyyksiin. Joskus on tosin helpompi kärjistää asioita (kuten tässäkin työssä välillä teen), jotta asioita on helpompi ymmärtää.

Ihmisen on suht helppo hypätä itsensä ja psyykkisen puolensa tutkimiseen, josta helposti saattaakin muodostua koko elämän mittainen projekti. Tärkeää onkin käsitellä omia tunteita ja elämäntapahtumia, mutta niistä jostain pitää joskus myös päästää irti.

Kuva 2. Psykologia

Psykologinen tieto on tukemassa ja auttamassa ihmisiä eri vaiheissa ja vaikeuksissa. Jokaiselta ihmisellä on omia ajatuksia ja hankittuja tietoja ihmisen mielestä, ajattelusta, oppimisesta ja tunteista.

Kuva 3. Tunnista jaksaminen

Ihmisten psyykkinen rakenne on herkkä sekä hieno, joten on vaikeaa sanoa, miten meistä jokainen kasvaa. Elämässä tapahtuu isoja ja pieniä mullistuksia. Toiset saavat mullistusten ansiosta käynnistettyä kasvun prosessin, ja toiset alkavat saamaan oireita psyykkisesti. Ja miksei näitä molempia voisi olla yhtä aikaakin!? Siksi on tärkeää, että jokainen yksilö meistä oppisi tunnistamaan ja mahdollisesti ennakoimaan tilanteita, joissa omat rajamme ylittyvät. Sanoisin rajoiksi sellaisia asioita, jotka ovat vastassa osaamisessamme, tehtävissämme ja ennen kaikkea jaksamisessamme. Tämän vuoksi olisikin hyvä tunnistaa oma ja muiden läheisten vointi sekä mahdolliset muutokset niissä.

Kuva 4. Elämä on kuin palapelin kokoamista.

Ihminen haluaa saada asioille nimityksiä, joten diagnosointi ja ongelmien ratkaiseminen on meille ominaista. Jokaisen pitäisi tietää tarkoituksensa, vastuunsa ja rajansa, jotta ylikuormittamista ei tapahtuisi. Tällainen tavallinen ihminen on huono diagnosoimaan psyykkisiä häiriöitä, mutta osaa kyllä tunnistaa omat tuntemuksensa. Kun tunnemme epävarmuutta tai jokin asia kalvaa mieltä, on parempi kysyä asiaa joltakin toiselta ihmiseltä, jos emme itse osaa itseämme auttaa.

Kuva 5. Auta, kun voit.

Yleensä on hyvä olla toisten ihmisten tukena ja lähellä, mutta joskus tulee kohtaan tilanteita, joissa paras vaihtoehto on etäisyyden ottaminen. Erityisesti etäisyyden ottaminen on hyväksi, kun pitkään jatkunut tilanne väsyttää ja vie omia voimavaroja liikaa. Ei kannata yrittää auttaa ihmistä, ei edes läheistä, jos se kuluttaa itseä liikaa. Hyvänä sääntönä pidän: Auttajan ei pidä muuttua autettavaksi. Jos vedät itsesi loppuu toisen ihmisen takia, muutut itsekin autettavaksi, joka ei palvele lainkaan tarkoitusta. Pitää jaksaa huolehtia myös itsestään. Itsensä on asetettava jaksamisessa kaikkien yläpuolelle. Et jaksa auttaa toisia, jos voit itse huonosti. Esimerkiksi kriisimielenterveystukihenkilönä (vapaaehtoisena) me emme mene töihin, jos oma elämäntilanne on huonossa asemassa. Tällöin joku muu, jonka elämäntilanne on parempi hoitaa työn. Jos joudumme tukalaan tilanteeseen työssä, joka vie meidät loppuun, me keskeytämme työpäivän.

Keskeneräisyys

Kuva 6. Hyväksy keskeneräisyys.

Toisinaan meiltä vaaditaan täydellisyyttä, mutta silti meille annetaan monia vaihtoehtoja, joista pitäisi valita se täydellisyys. Kokoajan ympärillämme olevat ihmiset antavat meille palautetta siitä, kuinka keskeneräisiä olemme. Emmekö voisi olla juuri tällaisena keskeneräisenä täydellisiä?

Opimme elämämme aikana huomaamaan, kuinka muut meidät näkevät. Opimme havaitsemaan, mitä meissä ja yhteiskunnassa arvostetaan ja rakastetaan. Opimme erilaisia koodeja, jotka kertovat meille, olemmeko ns. riittäviä. Jokainen meistä tietää mikä ihmisissä on kaunista ja rakastettavaa.. mutta kenen mielipide oikeasti on se, kuka on kaunis ja rakastettava?

Ajattelemme paljon, ja teemme kokoajan tulkintoja. Tulkitsemme asioita paljon alitajunnassa, joista seuraa lisää ajatuksia ja tunteita. Tulkintoja joita teemme, juontavat juurensa historiasta, itsetunnostamme ja siitä, mitä vasten asioita peilaamme.

Ihmiset ovat itse rakentaneet mitan, jolla mitataan suorituksiamme. Sitä kautta myös korostamme suorituksiamme. Keskeneräisyyden kanssa pärjää, jos tuntee ja hyväksyy itsensä ja unohtaa luomamme mittamme. Joskus paras keino myöntää ja todeta keskeneräisyytensä, on huumori. Huumori on tavallaan armollinen ja opettaa armollisuutta toisenlaisesta kulmasta tultaessa. Huumorin armollisuus auttaa suhtautumaan hetkiin, kipuihin ja virheisiin eritavalla, jossa asiat ei ole niin vakavia. Voimme itse valita, kuinka me suhtaudumme itseemme ja keskeneräisyyteemme. En sano, että se olisi helppoa, mutta se on mahdollista.

Muutos

Kuva 7. Muutokset ovat pelottavia. Silti niitä tarvitaan.

Nykyään muutoksia tulee ovista ja ikkunoista, joten täytyy osata löytää myös muutoksen pysäyttäjä. Muutoksen hyödyllisyyttä ei voida nähdä kunnolla, jos ei ensin pysähdy, katso ja pohdi sen tarpeellisuutta. Jokainen meistä ihmisestä muuttuu elämänsä aikana, jotkut enemmän kuin toiset. Myös ympäristömme muuttuu jatkuvalla syötöllä. Useinhan nämä muutokset soljuvat elämäämme ja sopeudumme niihin hyvin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme vastustaisi muutoksia. Ihminen, joka vastustaa muutosta, on jo mukana muutoksessa. Muutoksen mukana voi olla tietoisesti tai alitajuntaisesti, mutta tärkeimpänä huomiona pitäisin sitä, että muutoksen olemassaolo on silti jo hyväksytty. Monet kehittäjät ovat iloisia aina, kun huomaavat muutoksen vastarintaa, koska se vain kertoo siitä, että muutos on olemassa. Jos ihmiset olisivat muutoksia kohtaan välinpitämättömiä, kertoisi se siitä, että ihminen ei koe asiaan suhdetta eikä mitään muutoksia ihmisessä voi käynnistyä. Muutoksissa on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että aina emme voi vaikuttaa muutoksiin, vaikka kuinka haluaisimme. Toisaalta tiedämme, että muutoksen hyödyt näemme vasta myöhemmin, ei aina heti tässä ja nyt. Joskus siis hakkaamme päätä turhaan seinään muutoksien edessä. Joskus se muutos on parempi kuin nykyinen tilanne.

Joskus pään seinään hakkaaminen ei kuitenkaan ole turhaa, ei ainakaan itsensä tai läheisensä takia. Usein hakkaamme päätä seinään itsemme takia, koska uskomuksemme ns. määrää tekemään niin. Joskus pääsisi vain helpommalla kuin antautuisi muutoksen vietäväksi, mutta toisinaan jokin tärkeä oppi jää silloin oppimatta. Joidenkin muutoksien pelkkä hyväksyminen voisi säästää paljon energiamme. Tärkeää on oppia tunnistamaan, minkä puolesta kannattaa hakata päätä seinään ja mitä haluaa puolustaa. Usein emme pysty heti huomaamaan motiiviemme alkua eli sitä miksi teemme juuri jotain tiettyä asiaa. Se on aivan inhimillistä ja syytä oppia hyväksymään, olemmehan keskeneräisiä.

Jokainen ihminen (aikuinen) on elämänsä aikana nähnyt edes kerran epäoikeudenmukaisuutta. Epäoikeudenmukaisuuksien näkeminen saa meistä osan taistelemaan epäoikeudenmukaisuuden kitkemiseksi. Jos epäoikeudenmukaisuus koskettaa itseään, saattaa se saada vastustamaan muutosta. Joskus olisi vain helpompi välttää muutosta, vaikka nykyinen tilanne olisikin huono. Se huonotilanne on kuitenkin tuttu ja sitä kautta myös turvallinen. Ihminen on kuitenkin sen verran herkkä, että se tilanne saattaa hiljalleen alkaa käynnistämään ihmisessä muutosta, vaikka kuinka yrittäisi pysyä samana.

Muutos on aina matka kohti tuntematonta, joten jotkut sitä luonnollisesti pelkäävätkin. Elämä kuitenkin opettaa ja näyttää mitä hyötyä lopulta näistä muutoksista on ollut. Muutosta oppii ymmärtämään, oppii muuttumaan ja uskaltautumaan.

Kasvuprosessi

Kuva 8. Jokaisen kasvu on hieman erilaista.

Ihmisten kasvu on erilaista, kaikki eivät kasva samalla tavalla. Toiset kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Toiset taas dramaattisesti, joka voi johtua jonkin asian oivalluksesta tai jonkin tragedian seurauksena. Ja toiset sitten kasvavat näiden kahden välissä. Kasvu voi myös olla pyrähdyksellistä, joissa on erilaisia syklejä.

Tunnistaminen, on asia, joka saa kasvamisen käynnistymään. Jostakin asiasta herää kysymys, joka herättää uuden kysymyksen. Tällöin asiaa peilataan uudesta kulmasta. Ihmisen uskotaan oppivan, kun asioita peilataan erilaisista kulmista. Eli ihminen saa perspektiivejä asioille, kun joku toinen antaa asiaan toisenkinlaisen näkökulman. Yhdessä voi siis oppia ja oivaltaa joskus paremmin kuin yksin. Pääpointti on kuitenkin se, että kasvu käynnistyy, kun joudumme tilanteeseen, jossa tunnistamme jotakin, mitä tahansa. Joskus monet muut asiat ovat valmistaneet meitä kohtaamaan tämän elämäämme liittyvän asian (tunnistamiseen valmistava ketju). Tällä tavoin ihmistä voidaan valmentaa kohtaamaan asioita, jolloin ihminen lopulta on valmis kohtaamaan lopullisen asian. Pystymme katsomaan aina taaksepäin asioissa ja arvioimaan asioita. Tulevaisuuteen me emme voi katsoa ja olla varmoja asioista. Näin ollen aina tarvitaan tunnistamista ensin, ja sitten vasta voi käynnistää kasvun.

Kun halutaan kasvaa, on seurattava tunnistamista. Esimerkiksi, kun opinnot eivät etene, on syitä asiaan usein monia. Olennaista on kuitenkin tunnistaa tilanne ja tilanteeseen johtuvat tilanteet. On lopulta aika helppoa tunnistaa tekijät, jotka ovat ns. syyllisiä tilanteeseen, mutta on hankalampaa tunnustaa ne tekijät. Kun kuitenkin kaikki tunnistaa ja tunnustaa, on helpompi ottaa vastuu omasta opiskelusta. Ei tarvitse enää pohtia ja puhua tilanteesta vaan on muutettava pohdinnat teoiksi. Kun pohdinnat muuttuvat teoiksi, etenee opinnotkin eteenpäin. Tunnustaessa tilanteen, ihminen pääsee sitoutumaan kasvuun. Myöntäessään itselleen, ihminen myöntää olevansa muutoksen ja kasvun tarpeen. Tässä kohtaa ei kuitenkaan voi tietää, mistä kaikesta on luovuttava, ja mitä kaikkea tuleekaan kaiken luovutun tilalle.

Huomaatteko, tunnistaminen on yhtä kuin myöntäminen, että on keskeneräinen? Tunnistamisessa ihminen on vielä omassa ns. vanhassa minäkuvassa, jossa hänellä on tuttu ja turvallinen identiteetti. Tunnistamisen jälkeen on alettava hiljalleen irrottautumaan ja luopumaan vanhasta identiteetistä, vaikka ei olekaan yhtään varmaa, mikä uusi identiteetti on.

Kun ihminen päättää kasvaa, on asioita tehtävä konkreettisesti, ei riitä, että ajattelee asiaa. Kasvu vaatiikin ihmisessä muutoksen kolmella tasolla: minäkuvataso, taitotaso, toimintataso. Kun ihmisellä on ollut tietynlainen rooli, on ihmisen tietoisesti muutettava omia toimintatapoja. Kun huomaat nämä kolme tasoa, jotka pitää muuttaa, ymmärretään paremmin, että muutokset eivät tapahdu hetkessä. Meidän on totuttava muutoksiin ja opeteltava niitä käytännössä. Muutokset eri tasoilla, muuttavat luonnollisesti muitakin tasoja ihmisissä. Kun esimerkiksi ihminen alkaa tehdä jotakin, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt, muuttuu käsitys myös itsestään, joka taas johtaa taitojen kehittymisen asiassa.

Joitakin asioita on helpompi siirtää tekoihin kuin toisia. Tahdissa on mukana asiat, jotka ovat juurtuneet minuuteen ja kuinka paljon niitä elämässä on vahvistettu. On olemassa sellaisia asioita, joita on helpompaa kokeilla, ja joissa on helpompaa kasvaa. Kaikkein hitaammin kasvaa minäkuvan ja itsetunnon vääristymät. Jostain syystä kaikki negatiivinen on meihin juurtunut vahvemmin kuin positiiviset asiat.

Joskus ihmisissä tapahtuu ns. kuulaefekti. Ihminen riuhtaisee itsensä vanhasta kerralla ja pomppaa toiseen ääripäähän. Sieltä joudutaan palaamaan vanhaan (tarkastelu) ja sieltä taas palataan toiseen päähän (tarkastelu). Ihminen siis hyppii päiden välissä ja tarkastelee molempia kulmia ennen kuin löytää itselleen oikean kohdan. Joskus tämä pomppiminen ääripäiden välissä on hyväksi, koska tarvitsemme minäkuvaan vahvistusta. Usein ajan kanssa löytyykin omannäköinen suhde asiaan. Älä siis säikähdä, jos joskus huomaat olevasi kuula, joka pomppii laidasta laitaan. Luota siihen, että se oma keskipiste vielä löytyy sieltä.

Kriisit

Kuva 9. Kriisitkin kasvattavat.

Kriisejä on paljon, monenlaisia, jokaisella. Yksittäisen ihmisen kriisi on elämäntilanne, jotka jaetaan äkilliseen ja traumaattiseen kriisiin, kehityskriisiin sekä elämäntilannekriisiin. Kriisi iskee, kun omat aiemmat kokemukset ja reaktiotavat eivät riitä ymmärtämään tilannetta. Myöskin psyykkinen hallitseminen on tällöin hukassa. Jokainen kriisi kuitenkin käynnistää ihmisessä sopeutumisen. Itse tapahtuma ja sopeutuminen herättävät yhdessä erilaisia voimakkaita tunteita.

Jokaiselle meistä on oma historiamme ja niiden kautta muodostuneet kokemukset, joten meillä on myös erilaiset valmiudet toimia erilaisissa kriiseissä. Näiden erojen takia ei pysty tekemään yleistyksiä. Se kuitenkin on yhteistä, että kukaan meistä ei voi valmistautua äkillisiin ja traumaattisiin kriiseihin. Kuitenkin valmius nimetä tunteemme ja uskallus hakea apua, vaihtelee hyvinkin suuresti. Koskaan ei voi tietää, kuinka suuren muutoksen eteen ihminen joutuu kriisin osuessa kohdalle.

Kriisit ovat myös eripituisia. Kriisin työstämiseen sekä kriisin kohtaamiseen vaikuttaa myös se, kuinka ennakoitavissa kyseinen kriisi oli. Oli kriisin voimakkuus tai luonne mikä tahansa, liittyy lähes aina kriisiin menetys.

Äkilliset kriisit

Äkillisiin kriiseihin ei pystytä valmistautumaan (onnettomuudet mm.) Jokaiselle äkilliselle kriisille on ominaista se, että ne tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tällaisessa tilanteessa on välttämätöntä sopeutua, koska se on jo tapahtunut, eikä omalla toiminnalla ja valinnoilla ole enää mitään vaikutusta tilanteeseen. Usein tällaiset äkilliset kriisit aiheuttavat useita muutoksia, eikä elämä enää jatku samalla tavalla kuin ennen.

Äkilliset kriisit ovat traumaattisia silloin, kun aiheutuu henkinen vaurio (=trauma). Voimakkuudeltaan äkillinen kriisi ja traumaattinen kriisi voivat olla yhtä vahvoja. Erona on vain se, että traumaattinen kriisi johtaa selvään vaurioon, jota on työstettävä. Usein työstämiseen tarvitaan ammattilainen avuksi. Kriisiapu onkin psyykkistä sekä sosiaalista ensiapua.

Kehitys- ja kehitykselliset kriisit

Nämä kriisit ovat normaaleja kriisejä, jotka kuuluvat elämään ja kasvuun. Näissä pitää hyväksyä tai työstää muuttuvaa tai kehittyvää tekijää. Kehityskriisit ovat siirtymävaiheita, joita voidaan yhdistää vanhenemiseen, kasvamiseen, käännekohtiin elämässä sekä kehittymiseen. Muutostilanteet sekä muutokset itsessämme on jokaisella edessä, ja joudumme selviytymään niistä omalla tavallamme.

Kehityskriisit ovat oikeastaan hyväksi meille jokaiselle, koska ne muokkaavat sekä kasvattavat meitä kasvamaan juuri niiksi, joita olemme. Usein näihin tilanteisiin liittyy aiemmasta luopuminen sekä sopeutuminen uuteen.

Yksilön kasvamiseen liittyviä kriisejä nähdään mm. uhmaiässä, murrosiässä, koulun alkamisen yhteydessä, muuttamisesta lapsuuden kodista pois, ikäkriisissä, vaihdevuosissa sekä eläkkeelle jäädessä. Ihmissuhde kriisejä koetaan mm. seurustelun aloitusvaiheessa, naimisiin mennessä, lapsen syntyessä (erityisesti esikoisen syntyessä tai erikoislapsen syntyessä) sekä parisuhteissa.

Näistä kehityskriiseistä ihminen selviää usein itse, mutta lähipiirin tuki voi olla hyväksi. Kriisiapua harvoin tarvitaan. Toisinaan ihminen ei kuitenkaan halua kasvaa ja edetä kehityksessä eteenpäin, mutta sekin kuuluu normaaliin kriisiin, älä huoli. Silloin voi olla hyväksi myös turvautua ulkopuoliseen apuun. Älä turhaan jätä ottamatta yhteyttä ammattiauttajaan, jos tunnet tarvitsevasi apua kehityskriisissä. Yksilöllisiä, kun olemme, voi joskus kehityskriisi olla ylivoimaista.

Elämäntilannekriisi

Elämäntilanne kriisi ei ole yllättävä tai ennakoimaton kuten äkillinen kriisi. Tällaisen kriisin saattaa aiheuttaa iso muutos ihmissuhteessa, työssä tai asuinpaikassa. Esimerkiksi työttömyys, työpaikan vaihtaminen, ero puolisosta, sairaus, muutto toisaalle, asunnottomuus. Tällaiseen kriisiin saattaa liittyä vaiheita, jolloin on tehtävä päätöksiä omasta tulevaisuudesta tai kriisin ratkaisusta. Joissain tilanteissa on kuitenkin mahdollista, että itsellä ei ole sanavaltaa asiaan (mm. parisuhteen päätös, työpaikan menetys.). Tämäkin kriisi kasvattaa ja avaa meille ovia, joiden olemassa olosta emme ole aiemmin tienneetkään. Elämäntilanne kriisi myös ehtii usein kasvattaa meitä tilanteeseen, koska näistä on usein aiemmin jo ollut ilmassa tietoa tulevasta. Kaikki eivät toki tilanteita huomaa, jolloin elämäntilanne kriisi on hyvinkin yllättävä ja voi joissain tapauksessa saada äkillisen kriisin piirteitä.

Suru

Kuva 10. Suru kuuluu ihmisten elämään.

Kriisit aiheuttavat menetyksiä, vaikka ovatkin erilaisia, voivat ne nostaa pintaan surun. Suru on siis seuraus menetyksistä. Mieli suojelee ihmisiä surussa, ja laittaa työstämään tilannetta, surua ja kyyneliä yksi kerrallaan. Suru ns. pysäyttää ajan ja kiire katoaa.

Surullista ihmistä ei tarvitse välttää. On normaalia ja ymmärrettävää, että tilanteisiin ei ole aina olemassa oikeita sanoja tai sanoja ollenkaan. Me voidaan auttaa surussa elävää arkisissa asioissa, ruuan laitossa ja siivoamisessa. Se on välittämistä ja toisesta huolta pitämistä. Surussa ja kriisissä ihminen tarvitsee ihmistä, joka vain kuuntelee. Ei tarvita muuta. Surun vallassa oleva itse usein vie suruaan omalla tahdillaan eteenpäin. Joskus onkin hyvä taito osata olla hiljaa ja olla tekemättä nopeita ratkaisuja ja päätöksiä. Ne asiat tulevat kyllä ajan kanssa esiin.

Elämässämme koetaan yllättävää surua, ennakoitua surua, kehitykseen liittyvää surua sekä kokemattomia asioita. Kokemattomilla asioilla tarkoitetaan sitä, että ihminen ei ole saanut elämässä jotakin, jota olisi kovasti halunnut. Esimerkiksi, lasta ei ole saatu, puolisoa ei ole löydetty, on jääty vaille isän ja äidin rakkautta. On totta, että surun tunnistaminen on helpompaa, jos kyseessä on vaikka lapsettomuus, mutta silti sen surun työstäminen ja hyväksyminen on hankalaa. Tunnistaminen on kuitenkin yksi askel kohti suruprosessin käsittelyä. Pitkä matka surun käsittelyssä on, jos kyseessä on vaikka isän ja äidin rakkauden puuttuminen. Tällainen tarvevajaus siirtyy helposti aikuisuuteen ja muihin ihmissuhteisiin. Siitäkään huolimatta, tarvetta ei välttämättä saa korjattua. On kuitenkin selvää, että olo sekä elämä helpottuu, kun ihminen saa annettua tarpeelleen ja tilanteelleen nimen. Tällöin asiaan ei pääse valheita ja häpeää, koska toisinaan häpeä aiheuttaa sen, että surusta on vaikea puhua. Asiasta puhuminen kuitenkin auttaa ymmärtämään ja käsittelemään surua.

Suru elää aina omaa kulkuaan. Joskus surua ei näe, toisinaan suru on kuin putous. Täytyy muistaa, että itku ei aina ole se oikea ja ainoa tapa, jolla voi näyttää surunsa. Menetystä voidaan työstää eteenpäin pala kerrallaan. Ensin hyväksytään asiasta pieni osa, jonka jälkeen eletään hetki surren sitä asiaa hyväksyen. Suru on niin yksilöllistä, että ei voida sanoa, mikä on oikea tapa, onko edes oikeaa tapaa surra?

Merkittävän asian menettäminen johtaa joskus siihen, että asiaa ei voi ensin hyväksyä ollenkaan. Tällöin ihminen on shokkivaiheessa, jonka tarkoituksena on suojella mieltä, koska ihminen ei ole valmis vielä käsittelemään asiaa. Shokkivaiheen jälkeen tulee reaktiovaihe, jolloin silmät avautuvat ja ihminen alkaa hiljalleen ymmärtää, mitä on tapahtunut. Yksilöllisesti sekä ajan avulla ihminen käy asioita läpi, jonka jälkeen voidaan suunnata elämässä eteenpäin. Tapahtumia ei kuitenkaan unohda, mutta ne eivät sen jälkeen myöskään ole estämässä tasapainoista elämää.

Surun kuin kriisinkin kohdalla on syytä hidastaa elämän vauhtia. Ei tarvitse kiirehtiä asioiden käsittelyä. Hidastamisella voidaan luottaa siihen, että kaikella on aikansa, niin myös surulla. Mieli kertoo, kuinka kauan on välttämätöntä käsitellä asiaa. Toiminnassa ja kiireessä on yleensä kyse siitä, että me emme voi sietää epätietoisuutta. Näin ollen pyrimme mahdollisimman nopeasti poistamaan epätietoisuuden lähdettä.

Minä

Kuva 11. Joku on ovela kuin kettu

identiteetti

Kuka minä olen? Siinä kysymys, joka vastaa kysymykseen identiteetistä. Identiteetistä voi kertoa jonkin roolin (työrooli, kotirooli, kaverirooli), nimikkeen ja aseman kautta. Kuinka helppoa onkaan kertoa itsestään ammattinsa, perheroolin ja koulutuksen kautta!

Minäkuva

Millainen minä olen? Minäkuva kertoo sen, mitä mieltä tai minkä käsityksen olet itsestäsi luonut. Minäkuvalla kerrot itsellesi ja toisille sen miten käsität itsesi. Minäkuva tosin väärentyy helposti heikossa itsetunnossa. Omaa käsitystä itsestään voi kuitenkin aina muuttaa ja muokata.

Itsetunto

Arvostanko itseäni? Olenko merkityksellinen? Itsetunto vaatii oman minänsä tuntemista ja arvostusta itsestään terveellä tavalla. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, pystyy näkemään itsensä heikkoudet ja vahvuudet ja olemaan silti itsestään tyytyväinen. Itsetunto voi olla alentunut tai vääristynyt jonkin kokemuksen vuoksi. Toisinaan kokemus vaikuttaa koko itsetuntoon, mutta toisinaan se vaikuttaa vain osaan itsetuntoa.

Itsetunto on sidottu tilanteisiin. Saman asian tekeminen erilaisissa tilanteissa tuntuu erilaiselle, koska itsetunto määrittyy vaatimusten perusteella. Esimerkiksi opiskelijan on helpompi olla työharjoittelussa kuin näyttöä tekemässä, koska työharjoittelussa harjoittelet asiaa, mutta näytössä opiskelijan on osattava hommat.

Itsetunnon yksi osa-alueista on itsetuntemus, joka lisää tietoa sekä ymmärrystä itsestä. Erilaiset kysymykset, käsitteet sekä keskustelut antavat lähtökohtia itsensä tuntemiseen, tutkimiseen sekä jäsentelyyn.

Harvassa on ne ihmiset, joilla ei olisi jotain vajetta tai tyhjää tilaa. Ihmisellä voi olla riittämättömyyden tunne yhdellä tai muutamalla osa-alueella. Meille on opetettu tiettyjä toimintatapoja, asenteita, taitoja, identiteettejä, joiden mukaan meidän pitäisi olla. Kun huomaat jääväsi pohtimaan itsestäsi jotakin, pysähdy kokonaan ja käsittele asia, ennen kaikkea hyväksy. Itsetunnon ja minäkuvan korjaamisessa on tärkeä todellisuus sekä armollisuus. Eli itseään pitää rakastaa sellainen kuin on. Saa olla keskeneräinen, ei ole pakko olla täydellinen.

Minä tietoisuus

Kuinka tietoinen olen itsestäni milläkin hetkellä? Mitä ajattelet? Oletko yleisesti tietoinen itsestäsi? Minätietoisuus vaihtelee eri ihmisten välillä rajustikin. Toiset meistä ovat tarkkaavaisia omia sanojaan ja olemustaan kohtaan. Toiset taas eivät juuri lainkaan kiinnitä huomiota sanojen ulosantiin ja omaan olemukseen.

Minätietoisuutta kehitetään elämän aikana monissa eri yhteyksissä. Esimerkiksi suurperheen lapsi saa monipuolisempaa minätietoutta, kun moni ihminen hänen kasvuympäristöstään kertoo niitä. Tällainen kehittää taitoa nähdä itsensä ja antaa mahdollisuuden tarkastella itseään eri tilanteissa. Eron voi huomata myös siinä, jos pidät puhetta kotona läheisille ja vastaavasti pidät puheen isolle joukolle tuntemattomia. Miltä kumpikin tilanne tuntuisi? Kummassa on helpompaa olla minä? Kumpi on sinun juttusi?

Itseluottamus

Arvostanko itseäni? Itseluottamus syntyy itsensä arvostamisesta. Joissain tilanteissa on luotettava itseensä, joten täytyy osata arvostaa itseään ja luotettava, että pystyy hoitamaan tilanteen. Toki myös itsearvostus vaikuttaa itseluottamukseen. Eli koetko olevasi riittävä ja arvostatko itseäsi? Itseluottamus siis säätelee luottamusta ja varmuutta eri tilanteissa. Itseluottamuksen tehtävä on näyttää ihmiselle itsestään eri puolia. Oma minätietoisuus taas antaa valmiuden arviointiin itseään tilanteessa. Keskipisteenä siis on kokemus omasta merkityksestä sekä arvosta.

Ihmisen pitäisi oppia tuntemaan itsensä, jotta voi tarkastella käsityksiä itsestään. Toki ymmärrys omasta itsearvostuksesta ja itseluottamuksen realistisina antavat hyvää näkemystä. Kuten huomataan, niin minätietoisuus, itsearvostus ja itsetuntemus kulkevat käsi kädessä.

Pelko

Kuva 12. Jokainen pelkää jotakin.

Pelko kuuluu perustunteisiimme, jonka tarkoituksena on suojella meitä. Pelko valmistaa meidät toimimaan tilanteissa mahdollisimman hyvin. Parhaimmissa tapauksissa pelko suuntaa meidän tarkkaavaisuuden ja ajattelun oikeisiin asioihin.

Pelko on kiinnitetty identiteettiimme ja minäkuvaamme, ja on näin ollen uhkana minuudellemme. Tällaisesta voidaan käyttää nimitystä pelkoidentiteetti, jossa arkuus ja pelokkuus ovat vahva osa omaa persoonallisuutta ja identiteettiä.

Ensisijainen eli primaarinen pelko suojaa meitä oikeilta vaaroilta, ja sekundaarinen eli toissijainen pelko suojaa meitä näennäisiltä vaaroilta. Kasvua hidastavissa tai estävissä peloissa ei kyseessä ole henkeä uhkaava vaara. Potentiaalisen vaaran alueella on silloin tarkastelussa asiat, tekijät. tapahtumat ja ihmiset, jotka saavat meille turvattomuuden tunteen tai pelkoa.

Pelko esiintyy meissä eri tavoin. Pelko on tunne, mutta se voi näkyä myös ajatuksissa, toiminnoissa ja reaktioina. Opimme kuitenkin elämässä paljon pelosta ja sen tarpeellisuudesta. Esimerkiksi, kun vanhempamme ovat pelänneet jotain, ja viestittäneet pelostaan lapsille, tulee asiasta todennäköisesti myös lapsille pelottava.

Pelottavat kokemukset jättävät meihin jälkensä ja vaikuttavat hyvin usein asioihin alitajuisesti. Esimerkiksi traumaattiset kokemukset ovat tällaisia. Mutta myös arkiset tilanteet saattavat jättää voimakkaan pelon tunteen, jos olemme ehtineet tulkita, että tilanteeseen saattaa liittyä vaaraa. Erityisesti lapsuudessa koetut asiat jättävät meihin vahvan ja alitajuisen tilan. Tällaisten pelkojen kohdalla kannattaa miettiä ammattilaisen kanssa keskustelemista. Pelon kanssa ei tarvitse elää, pelon ei tarvitse hallita elämää.

Ihmiset voivat pelätä mitä vain. Aina emme välttämättä edes tunnista tilaa peloksi. Pelko nimittäin voidaan tuntea häpeäksi, jonka takia pelottavia tilanteita vältellään. Esimerkiksi opiskelija voi pelätä tentissä epäonnistumista niin paljon, että jättää valmistautumisen väliin, jotta epäonnistumiselle olisi sitten olemassa hyvä selitys. ”En ehtinyt lukemaan”, koetaan hyvänä selityksenä, kun koe menee pieleen.

Ihmiset usein pelkäävä, että oma keskeneräisyys näkyy muillekin. Tällaisen taustalla on usein hylkäämisen pelko tai, että häntä ei hyväksytä, rakasteta tai kunnioiteta. Olisi hyvä muistaa, että kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea eikä kaikkien tarvitse pystyä kaikkeen.

Kun tunnistat omat pelkosi ja turvattomuuden tunteen lähtökohdat, voit kasvaa. Pelon kohdalla kasvaminen tarkoittaa astumista tietoisesti oman turva-alueen ulkopuolelle, koska kasvu on aina matka kohti tuntematonta. Pelon voi alkaa voittamaan vasta, kun kohtaa pelon. Pelkkä pelosta puhuminen antaa omalle pelolle toisenlaisen suhteen. Ei pitäisi hävetä peloista puhumista, koska se on rohkeaa ja auttaa meitä kasvamaan.

Keskeneräisyyden on hankalaa antaa näkyä ulospäin toisille ihmisille, vaikka jokainen meistä on keskeneräinen. Olemme armottomampia itseämme kuin muita kohtaan. Kun joku toinen epäonnistuu tai pelkää, kannustamme häntä ja löydämme tilanteesta juuri hänen vahvuudet. Itsellemme emme osaa juurikaan näin tehdä. Moitimme itseämme helposti pelkuriksi, mutta toisille emme näin sanoisi. Miksi emme siis tsemppaisi itseämme moittimisen sijaan?

Uskomus

Kuva 13. Usko tai älä usko. Valitse itse.

Uskomuksissa kyse on käsityksemme asioista. Olipa asia sitten mm; minä itse, tekeminen ja tekemättä jättäminen, elämä, taito tai Jumala. Jokainen uskomus ohjaa elämäämme ja näkyvät toiminnassa tai toiminnasta jättämisessä. Lapsuus ja nuoruus erityisesti rakentavat uskomuksia omasta itsestään ja elämästä. Jotkut uskovat mihin tahansa ja toiset eivät usko oikein mihinkään. Molemmat ovat täysin hyväksyttyjä vaihtoehtoja.

Uudet ihmissuhteet, opiskelu ja työ ovat aina haastamassa omia uskomuksiamme. Ihminen jolla on heikko itsetunto, on hankalaa jopa joskus mahdotonta kyseenalaistaa omia käsityksiä. Kannattaa tarkastella omia uskomuksia sen hyödyn vuoksi, mitä siitä saa. Sen kautta pystyy hahmottamaan vahvuuksiaan, mutta myös uskomuksia siitä, mihin ei usko pystyvänsä koskaan. Eli kyseessä on ns. pystyvyysuskomus eli omaan itseensä pystyvyyteen liittyvä uskomus. Saatat huomata, että pystyt siihen sittenkin!

Uupumus ja jaksaminen

Kuva 14. Kuuntele itseäsi.

On olemassa fyysistä, psyykkistä, sosiaalista sekä hengellistä uupumista. On tärkeää opetella kuuntelemaan omaa kehoaan, jotta liiallisen uupumisen voisi välttää. Kun ruumis lähettää viestejä väsymyksestä, on ne syytä ottaa heti huomioon, tutkittava uupumisen lähde ja hoitaa oireet. Jos uupuneisuudesta hoidetaan vain oire ja jätetään huomioimatta sen lähde, tulee uupumus todennäköisesti uusiutumaan hyvinkin pian. Aina on tärkeää hoitaa myös uupumisen lähde, ei pelkkiä oireita.

Fyysinen uupuminen

Fyysinen uupuminen on kaikkein konkreettisin, koska muutoksia voi nähdä ruumiissa, joka antaa kokoajan meille viestejä asiasta. Monesti käy niin, että alamme kyllä hoitamaan oiretta, mutta emme paneudu syyhyn, joka sen aiheuttaa. Ruumiin antamat merkit on kuitenkin yksilöllisiä. Toisilla siihen reagoi vatsa, kun toisilla oireilee selkä ja toiset menettävät yöunensa. Tällöin univaikeuksina ilmenee nukahtamisvaikeus tai sitten ihminen alkaa herätä jo aamuyön aikana ylös. Uni on meidän jokaisen biologinen tarve, vaikka onkin yksilöllinen.

Myös syöminen on yksi uupumuksen oire, koska syömisellä ihminen saa hallinnan tunnetta. Syöminen itse asiassa jopa hetkellisesti poistaa ahdistusta, joka koukuttaa syömään lisää. Syöminen ei kuitenkaan koskaan poista ahdistusta, vaikka siltä tuntuisi vaan se tuo jopa yhden uuden ahdistuksen aiheen lisää.

Psyykkinen uupuminen

Psyykkisen tason uupuminen vaikeuttaa mm. ajattelun toimintoja eli kognitioihin liittyviä vaikeuksia. Uupumus aiheuttaa tällöin muistin, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden heikentymistä sekä oppimisen vaikeuksia. Ihmiset harvoin huomaavat kognitiossa tapahtuvia muutoksia, mutta tunteissa havaittavia muutoksia näkyy läheisille ihmisille. Monella tämä näkyy itkuisuutena, ailahtelevaisuutena sekä ärtyneisyytenä. Se miksi uupunut ei näe näitä itse johtuu siitä, että uupumus on heikentänyt omaa arviointikykyä. Arviointikyky heikkenee jo heti alku metreillä, joten on lähes mahdotonta huomata sitä itse.

Sosiaalinen uupuminen

Sosiaalisen tilan uupumus näkyy sosiaalisissa muutoksissa. Ihminen alkaa vältellä toisia ihmisiä tai pelkästään joitakin tiettyjä ihmisiä. Ihminen voi väsyä niin paljon, että ei enää käytä sosiaalista mediaa tai kännykkää. Sosiaaliset tilanteet vähentyvät uupumuksen edetessä, jolloin myös uupumuksen havaitsijat ovat kaukana.

Hengellinen uupuminen

Hengellisellä tasolla käymme taistelua. Elämässä on jokaisella erilaisia aikoja ja taisteluja. Ruumiin ja mielen väsyminen vie voimia hengelliseltä hyvinvoinnilta. Joskus suorittamista vaativa minäkuva saa meidät suorittamaan hengellisiä asioita, joka saattaa johtaa hengelliseen uupumiseen.

Hyvinvointi

Kuva 15. Tee asioita, joista saat hyvänmielen.

Nykyaikana ovat ihmiset vieraantuneet itsensä hoitamisesta. On tärkeää muistuttaa itseään jaksamisesta ja hyvinvoinnin perusasioista. Ei riitä, että tiedetään, mitä hyvinvointi on vaan asioille myös täytyy tehdä jotakin. Jokainen meistä varmasti tietää, kuinka paljon marjoja ja vihanneksia olisi syötävä päivittäin. Moniko syö? Terveellinen ruokavalio on yksi hyvinvointiin liittyvä tärkeä asia. Kun syöt hyvin, voit hyvin.

Moni meistä ajattelee, että pitäisi olla itse erilainen ja tehdä enemmän ja olla erilainen. Tulkitsemme aina kaiken palautteen, mutta väsyneenä tulkitsemme ne itsellemme epäedullisin tavoin. Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia omasta nukkumisesta ja laadukkaista yöunista. Myös se auttaisi, kun asioista puhuttaisiin säännöllisin väliajoin. Tällöin saa aikaa suhtautua pieniin palasiin kerrallaan, eikä isoa roskasäkkiä nakattaisi harteille kannettavaksi kerrallaan. Kuten on jo ilmi tullut, ei kukaan voi kasvaa ja muuttua yhdessä yöksi. Siksi olisi tärkeää keskustella asioista pieni pala kerrallaan ja säännöllisesti.

Tasapaino

vaaka3Kuva 16. Elämä vaatii tasapainoa, tasapainoittelu

Tasapainon eli balanssin olisi syytä olla elämässä myös kohdallaan. Jaksaminen edellyttää riittävää lepoa säännöllisesti. Lepo ei ole pelkkää unta vaan se on myös asioiden tekemistä, jotka tuottavat mielihyvää. Kannattaa tehdä kaikkensa, jotta muistaisi aina, mikä tuo itselleen mielihyvää?! Lepo on hyväksi joka ikinen päivä, erityisesti rankkojen kokemusten jälkeen. Täytyy muistaa, että olemme erilaisia ihmisiä, joten meillä on myös erilaiset tavat levätä. Se miten naapuri lepää, ei välttämättä toimi juuri sinulla.

Jokainen meistä voi kuitenkin löytää oman tasapainonsa, kun jaksaa sitä vain etsiä. Tasapainoa voisi kuvailla vaa’alla. Jos toinen pää on ylhäällä ja toinen alhaalla, ei elämässä ole tasapaino kohdallaan. Kun molemmat päät saadaan samalle tasolle, on tasapaino elämään löytynyt. Tasapaino löytyy vain itseään kuuntelemalla ja kokeilemalla asioita oikeasti. Epätasapainossa ihmisellä on liikaa asioita tai vääriä asioita. Tällöin tilanne tuntuu kuormittavalle. Epätasapaino pääsee syntymään helpoiten silloin, kun yritämme liian paljon.

Vaihtelu

Kuva 17. Vaihtelu virkistää a i n a.

Variaatio on vaihtelua tai monella tavalla tekemistä. Vaihtelu siis todella virkistää ihmistä. Erityisen tärkeää vaihtelua tarvitaan raskaille ja intensiivisille asioille ja tehtäville. Vaihteluksi riittää hetkellinen maiseman vaihdos, jotta mieli ja ruumis pääsevät eri tilaan. Vaihtelun tehtävä on siis irrottaa meitä jostakin asiasta. Esimerkiksi lomien pitäminen töistä ja opiskelusta tuovat vaihtelua arkeen.

Ihminen hyötyy paljon tavoitteiden asettelusta ja niiden saavuttamisesta. Tavoitteet ovat yksi variaation muoto. Jokaisella prosessilla on oma alkunsa, työskentelynsä ja loppunsa. Tällöin ollaan kokoajan vaihtelevassa työn eri vaiheissa. Työelämä kuitenkin nykyään menee epäterveelliseen suuntaan, eikä siellä ole tarjolla tällaisia vaihteluita. Jaksamista ajatellen olisi tärkeää tehdä sopivassa määrin mielekkäitä ja vaihtelevia asioita. Kokoajan ei pitäisi olla aloittamassa vain uutta.

Variaation avulla voimme tietoisesti ja tavoitteellisesti luoda ja suunnitella elämää. Pystymme merkitsemään kalenteriin lomia, ajankohtaisia tapahtumia sekä aikaa itselle. Pystymme siis luomaan tavoitteellista terveyttä elämämme rytmiin.

Opiskellessa opiskelija on kokoajan keskeneräisessä prosessissa ennen kuin saavuttaa loppunsa. Tällöin voi tulla henkinen tunne riittämättömyydestä, ellei kokoajan ole tekemässä jotakin. Tämä johtaa itsensä syyllistämiseen, joka taas syö energiaa hyvin paljon. On hyvin tavallista, että varsinkin etäopiskelijat syyllistävät itseään elleivät kokoajan opiskele. Tästä voi todeta, että opiskelija on koko prosessin ajan jatkuvassa opiskelutilassa. Opiskelijallekin on siis tärkeää merkata kalenteriin vapaa-aikoja, jolloin ei opiskella. Tämä käynnistää muutenkin myönteisen suhtautumisen, jolloin ruumis kokee variaation vaikutuksen.

Pysähdys

Kuva 18. Pysähtyminen on itsensä suojelemistakin.

Pysähtymistä itsensä pohtimiseen on vähäteltyä. Toiset meistä ei osaa edes kuvitella, mitä se voisi olla. Kyse on kuitenkin vain pienistä eripituisista hetkistä, jolloin vain ollaan omien ajatusten ja tuntemusten kanssa. Kun tämä taito kehittyy, pystyy samaan aikaan tekemään myös kaikkea muuta. Jokainen kuitenkin pystyy löytämään itselleen oikean tavan pysähtyä. Toisille se on lenkki aamuisessa metsässä ja jollekin toiselle se on sauna. Se voi olla siis mitä vain.

Muista, että kun pitää huolta itsestään, silloin jaksaa ja haluaa pitää huolta myös toisista. Itsensä kuunteleminen on myös itsensä arvostamista.

EI

Kuva 19. “Ei” huolehtii hyvinvoinnistasi.

Teot ovat myös yksi iso tekijä hyvinvoinnissamme. Teot saavat meidät joko uupumaan tai jaksamaan paremmin. Ihminen jaksaa paremmin, kun osaa sanoa sanan ”EI”. Helppo ja yksinkertainen sana, mutta todella hankala sanoa toiselle. Kokeile. Monet ihmiset oppivat sanomaan ”ei” vasta kantapään kautta. Ilman ”ei” sanan käyttöä, ei pysty suojelemaan omia rajojaan ja itseään. Olisi hyvä muistaa, että kieltäytyminen ei tule ihmisen sisältä vaan ulkoapäin. Älä siis pety, jos joku sanoo sinulle ”ei”. Uskalla itsekin sanoa ”ei”.

Jos jokaiseen asiaan aina vastaa myöntävästi, on pian uupunut. ”Ei” -sanan myötä joudut kuitenkin joillekin ihmisille tuottamaan pettymyksiä, ja siksi se onkin vaikeaa. Joskus pettymyksen jälkeen voi käydä myös niin, että ihminen hylkää sinut. Siitäkin huolimatta on paljon tilanteita, joissa ainoa oikea vastaus on ”ei”. Vain sinä tiedät, milloin on oikein sanoa ”ei”.

On hankalaa huomata ajoissa, kuinka moneen asiaan sitä on lupautunut. Jossain vaiheessa ne kaikki asiat kasautuvat ja sen jälkeen niitä on hankalampi hoitaa, kun oma aika ei riitä ja uupumus on lähellä. Siksi on syytä pysähtyä ja pohdittava, onko viisasta kieltäytyä vai myöntyä. Ilman pysähtymistä sitä tuskin huomaa.

Lähde:

Oppikirja: Persoona 5, persoonallisuuspsykologia. Ojanen, Anttila, Lähdesmäki, Oksala, Paavilainen. Edita Prima Oy, Helsinki 2009

Kirja: Keskeneräisyys minussa, avaimia kasvuun. Eerola Satu. Aikamedia 2013.

Kuva 1. http://blog.paytrail.com/2013/04/rajallisilla-resursseilla-kasvetaan-askel-kerrallaan/ (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 2. http://www11.edu.fi/etalukionv/psykka_ruotsi/index.php?cmscid=530&eid=541&subid=541 (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 3. http://www.hyvejohtajuus.fi/7366/johtaja-pettymysten-ja-menetysten-kasittelijana/ (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 4. Image URI: http://mrg.bz/sNYgto JPEG URI: http://mrg.bz/kLd4di (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 5. Image URI: http://mrg.bz/no2xK JPEG URI: http://mrg.bz/ButLxZ (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 6. Image URI: http://mrg.bz/Nccm6s JPEG URI: http://mrg.bz/7hupQV (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 7. Image URI: http://mrg.bz/aAl6HO JPEG URI: http://mrg.bz/sI07Yh (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 8. Image URI: http://mrg.bz/loXqdw JPEG URI: http://mrg.bz/UJe6zj (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 9. Image URI: http://mrg.bz/O8jOGU JPEG URI: http://mrg.bz/MrAYwR (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 11. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kettu (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 12. http://akuaarva.blogspot.fi/2012/02/haviamisen-pelko-tasa-arvo-ja-vienti.html (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 13. Image URI: http://mrg.bz/OT44mZ JPEG URI: http://mrg.bz/pJRet6(Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 14. Image URI: http://mrg.bz/Qyg9Dt JPEG URI: http://mrg.bz/cGvcum (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 15. Image URI: http://mrg.bz/P9F8dn JPEG URI: http://mrg.bz/kRoL02 (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 16. http://personal.fimnet.fi/luonto/vapaavuotos/esteellisyys2.html (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 17. Image URI: http://mrg.bz/nqgTcn JPEG URI: http://mrg.bz/AiOGdK (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 18. http://www.danalichtstrahl.com/stop-it/ (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 19. http://www.pienikarhu.fi/mimi_sanoo_ei.html (Hakupäivä 21.3.2014)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s