Hyvä elämä

Terveytemme

Kuva 1. Rokotukset suojaavat terveyttämme.

Länsimaissa terveydentila ihmisillä on kokoajan parantunut. Suomessa on naisen odotettu elinikä 82 vuotta ja miesten 75 vuotta. Eliniän pidentymisestä huolimatta ihmiset sairastuvat edelleen, ja iän karttuessa sairaudet vain lisääntyvät ja vaikeutuvat. Iän lisäksi sairastavuuteen liittyy myös sukupuoli, sosiaalinen asema sekä omasta terveydestä huolehtiminen. Kaikista suomalaisista jopa 45%:a sairastaa jonkin sortin pitkäaikaissairautta. Suomessa miehet sairastavat enemmän sydäninfarkteja sekä hengityselinsairauksia kuin naiset.

Sosiaalinen asema liittyy läheisesti terveyskäyttäytymisiin. Keskeisinä asioina on huomattu liiallinen vähyys liikunnassa, huonot ravintotottumukset, ylipaino, tupakointi sekä alkoholin liika käyttö. On kuitenkin huomattava, että viime aikoina ovat suomalaiset terveystottumukset liikkuneet parempaan suuntaan. Liikunnan harrastaminen on kasvanut, syömme terveellisemmin kuin aiemmin ja tupakoimme vähemmän. Ylipaino on kuitenkin saanut jalan sijan maassamme, koska ruumiillinen työ ja hyötyliikunta ovat vähentyneet selvästi. Valitettavasti alkoholin käyttö on tasaiseen tahtiin kasvanut, jopa lasten ja nuorten humalahakuinen juominen on lisääntynyt.

Uskomatonta, mutta totta, myös persoonallisuuden piirteillä on merkitystä sairastavuuteen sekä kuolleisuuteen. Ihmiset, jotka ovat kilpailevia, kärsimättömiä, kiireisiä, motivoituneita, aggressiivisia sekä helposti kiivastuvia saavat pulssin kiihtymään, verenpaineen nousemaan ja vereen kerrytettyä kolesterolia. Sanomattakin selvää, että se ei ole hyväksi ihmisille. Ihmiset, jotka taas kokevat paljon toivottomuutta ja ovat masentuneita saavat herkemmin sydäninfarktin ja ovat alttiimpia kuolemantapauksiin. Toiveikkuuden ja optimistin on huomattu vähentävän edellä mainittujen sairastumisriskejä.

Optimismin merkitystä eliniälle on tutkittu, miten nunnien luostarilupausten luonne voi ennakoida heidän elinikää. Tutkimuksessa voitiin kontrolloida elinolosuhteita, koska kaikki nunnat elivät suurin piirtein samanlaisissa olosuhteissa. Tutkimuksissa oli mukana 180 nunnaa, jotka vuonna 1932 laativat kirjalliset luostarilupaukset. Näissä lupauksissa nunnat kuvailivat tuntojaan, joita heillä oli elämään. Näistä kuvauksista sitten valittiin iloisin ja optimistisin sekä vähiten iloinen ja pessimistinen neljännes, joita vertailtiin. He nunnat, jotka kuuluivat iloisempaan neljännekseen, oli 85 vuoden iässä elossa jopa 90%:a. He nunnat, jotka kuuluivat vähiten iloisempaan neljännekseen, oli 85 vuoden iässä elossa enää vain 34%:a. 94 vuoden iässä otettiin uusi vertailu ja huomattiin, että iloisempia oli elossa vielä 54%:a, kun taas vähemmän iloisia oli enää 11%:a.

Voinee todeta tämän asian pohjalta, että olkaamme iloisia, pysykäämme positiivisina, niin elämme pidempään.

Rakkautemme, läheisyytemme

Kuva 2. Kaikki tarvitsevat rakkautta ja läheisyyttä.

Yksin eläminen on yksi riskitekijä hyvinvoinnin vähentymisessä, poikkeuksena omavalintainen yksin eläminen. Kontrolloitu yksin eläminen näyttäisi olevan lisääntymässä länsimaissa. Sen mukaan ihmiset haluavat yksin elämällä hallita omaa elämää, mutta vain silloin, kun heillä on muulla tavoin riittävän paljon sosiaalisia kontakteja.

On lähes mahdotonta tai ainakin vaikeaa selviytyä kaikesta yksin. Esimerkiksi ilman kontakteja toisiin ihmisiin, ei lapsen persoonallisuus pääse kehittymään, vaikka lapsella olisikin mahdollisuus tyydyttää nälkänsä ja janonsa. Sosiaalisten tukiverkkojen suuruus sekä läheiset ihmissuhteet ovat yksi asia, joka antaa merkitystä elämälle. Nämä myös suojaavat meitä psyykkisiltä ongelmilta sekä edistää toipumista sairauksista.

Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy yhteisistä kokemuksista. Ryhmään kuulumisen tunne voi vaikuttaa ihmisiin jopa vuosikausia positiivisesti. Esimerkiksi samalle kuntoutusjaksolle osallistuneet pystyvät pitämään yhteyttä toisiinsa kuntoutusjakson jälkeenkin. Varmaan on sanomattakin selvää, että yhteiset haasteet, yhteiset ongelmat, yhteinen usko ja yhteiset näkemykset maailman tulkinnasta ovat tärkeitä yhteenkuuluvuuden tunteesta.

Joskus toiset ihmiset tuovat ihmiselle mielihyvää. Esimerkiksi seksi tuo fyysistä nautintoa, vaikka kyseessä onkin hyvin kokonaisvaltainen kokemus. Myös turvallisuutta ja läheisyyttä ilmaiseva ele tuo toiselle ihmiselle mielihyvää. Pienet lapset hakeutuvat helposti aikuisten läheisyyteen ja syliin saamaan turvallisuutta ja läheisyyttä, mutta myös aikuiset kaipaavat läheisen ihmisen kosketusta, kun maailma murjoo heitä.

Rakkaus liittää ihmisiä yhteen. Tässä kaksi teoriaa asiasta: 1. teoria: Jotkut teoriat väittävät, että ihminen on itserakas olento, joka etsii jokaisesta asiasta mielihyvää itselleen. Parhaimmissa tapauksissa ihminen pystyy oppimaan vaihtamaan sitä toisen ihmisen kanssa eli tekemään sosiaalista vaihtoa. Tällöin ihminen kykenee ymmärtämään sen, että oman mielihyvän saattaa tuhota, jos ei ikinä ota huomioon myös toisen etua. 2. teoria: Kyky rakastaa olisi yksi ihmisen perusominaisuuksista. Ihminen kykenee jopa oman hengen uhalla auttamaan tuntematonta henkilöä. Laskelmointi ihmissuhteissa tuhoaa tai vaikeuttaa suhdetta. Epäilenpä, että tällöin ei voida puhua suhteesta, ei ystävän rakkaudesta, vanhempien rakkaudesta, parisuhteesta tai mistään, missä on kyse molemminpuolisesta, samanlaisesta vahvasta tunteesta. Aidossa suhteessa on kyettävä antamaan, mutta myös vastaanottamaan rakkautta.

Vahvuudet persoonallisuudessamme

Kuva 3. Ulkoa kaunis voi olla sisältä petollinen

Persoonalliset vahvuudet ovat sellaisia melko lailla pysyviä ominaisuuksia ja taitoja, joita ihmisen lähipiiri ja/tai yhteiskunta arvostaa. Esimerkiksi sosiaalinen taitavuus, joka voi näkyvä luontaisena suhtautumisena muihin ihmisiin sekä kyky ottaa huomioon ihmisiä yksilöinä. Yhteiskunnassa enemmän arvostetaan lahjakkuuksia. Esimerkiksi luovuutta, päättelykykyä, kielellistä taitoa, musikaalisuutta ja liikunnallisuutta arvostetaan. Joka paikassa arvostetaan erilaisten alojen ammattitaitoa sekä erilaisia kädentaitoja.

Länsimaiden yhteiskunnassa on koulutuksen ja työn aikaansaannoksista tullut persoonallinen vahvuus. Ihmisen arvoa mitataan jopa työelämän pituudesta, työssä menestymisenä, taitojen avulla saadusta asemasta sekä rooleista, joita ihmisellä on yhteisössä. Esimerkiksi ylennys työelämässä nostaa arviota omasta hyvinvoinnista, kun vastaavasti työttömyys laskee arviota omasta hyvinvoinnista. Tosin ei tiedetä, onko positiiviset aikaansaannokset tulleet hyvinvoinnin seurauksena vai edistävätkö positiiviset asiat vain hyvinvointia.

Persoonalliset vahvuudet lisäävät ihmisten onnellisuutta, koska niitä arvostetaan yhteiskunnassa, joten niistä saa sosiaalista hyväksyntää, joka on kaikille tärkeää. Persoonalliset vahvuudet myös antavat ihmisille onnistumisen iloja, koska tällöin ihminen voi jollakin elämän alueella menestyä erityisesti ja saavuttaa omia tavoitteita. Ei kuitenkaan kannata luulla, että huippulahjakkuus tai huippuälykkyys lisäisi ihmisen hyvinvoinnin kokemusta. Arnold Ludwig kävi kerran läpi tuhat lahjakasta elämänkertaa ja huomasi, että huippulahjakkaat ja huippuälykkäät ovat usein masentuneempia ja omaavat muita ongelmia enemmän kuin me tavalliset ihmiset. Huippulahjakkaiden ongelmissa on mukana eri tekijöitä. Huippulahjakkaat joutuvat omistautumaan usein töilleen enemmän sekä heidän luovat ideat usein ajavat heidät vaikeuksiin ympäristön kanssa. Huippulahjakkaita on vaikeaa ymmärtää, juuri heidän kummallisten ideoiden takia, mutta myös huippulahjakkaiden on vaikea ymmärtää meitä tavallisia ihmisiä, koska tavalliset ihmiset eivät osaa aina arvostaa näitä huippuideoita. Luovan ihmisen ns. tehtävä onkin kyseenalaistaa tuttuja ajatusmalleja. Tämän vuoksi monet huippulahjakkaat ovat saaneet tunnustusta vasta kuolemansa jälkeen.

Moraaliset taitomme

Kuva 4. Martin Seligman on mm. psykologi

Martin Seligman teki aikoinaan tutkimuksen, jossa paljastui millaisia hyveitä eli moraalisia taitoja ja vahvuuksia joka paikassa arvostetaan. Sen mukaan hyveitä ovat:

–          viisaus sekä tietämys, johon sisältyy uteliaisuus, tiedonhalu, avoimuus, kekseliäisyys, tunneäly sekä laajakatseisuus.

–          rohkeus, jossa on sitkeyttä, ahkeruutta sekä aitoutta.

–          rakkaus ja inhimillisyys, jossa on mukana ystävällisyys, taito rakastaa sekä ottaa vastaan rakkautta.

–          oikeudenmukaisuus, joka sisältää tasa-arvoa, johtamiskykyä ja rehellisyyttä.

–          spiritaalisuus, jossa on ymmärrystä kauneudelle, kiitollisuudelle, toiveikkuudelle, optimismiin, kokemukseen mielekkyydestä, anteeksiantamiseen, armeliaisuuteen, huumoriin, leikkiin sekä innostumiseen.

Moraaliset taidot ovat arvokkaita, siksi niitä halutaan opettaa lapsillekin. Moraalisten taitojen näkeminen myös tuottaa mielihyvää. Tutkimusten mukaan moraalisten taitojen tekeminen edistää ihmisen hyvinvointia. Kulttuurien rituaalit, kertomukset sekä vertaukset tukevat mielihyvän saamista moraalisia taitoja tehdessä. Kulttuureissa onkin helppo huomata, jos joku toimii moraalisia taitoja vastaan.  Silloin, kun teemme moraalisia tekoja, alamme tuntemaan mielihyvää tai jopa ylpeyttä siitä, kuinka olemme toimineet oikeudenmukaisesti. Esimerkiksi saat kaupassa liikaa rahaa takaisin, ja palautat ylimääräiset rahat. Millainen tunne sinulle syntyy, kun palautat rahat? Miltä luulet myyjästä ja kauppiaasta tuntuvan, kun palautat ylimääräiset rahat takaisin? Niinpä. Eli sekä muiden että omat arviot moraalisuudesta ovat yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. Yhteiselämälle on hyödyksi se, että ihminen kokee elämänsä mieluisaksi ja kykenee kunnioittamaan itseään sekä arvostaa tekojaan moraalisestakin näkökulmasta. Miten mahtaisi käydäkään, jos ihmiset eivät kantaisi vastuuta teoistaan? Olisiko yhteiskunnalla enää pohjaa, jonka päälle rakentaa? Tuskin.

Eksistentiaalinen ahdistus

Kuva 5. Miksi minä? Siksi, koska muutkin.

Kun elämässä jokin pysäyttää meidät, herää kysymyksiä elämämme mielekkyydestä sekä tarkoituksesta. Miksi tämä kaikki p*sk* tapahtuu aina minulle? Miksi minun täytyy sairastaa ja muut saavat olla terveinä ja elää normaalia elämää? Onko kaikki todella siinä, kun ihminen kuolee? Elämän suuret kysymykset aiheuttavat joskus ahdistusta, eksistentiaalista ahdistusta.

Ihminen on saanut luotua maailmankatsomuksia, filosofioita ja uskontoja, joiden avulla maailma pyritään saamaan turvalliseksi ja mielekkääksi. Varmaan jokaiselle löytyy oma kertomus, johon on helppo uskoa ja samaistua. Nämä kertomukset vastaavat näihin suuriin kysymyksiimme, kertovat, kuinka ihmisten pitäisi elää ja mikä lopulta onkaan elämämme lopullinen tarkoitus.

Kertomusten merkitys on kuitenkin länsimaissa viime aikoina menettänyt merkitystä. Tiede taas ei kykene antamaan samanlaisia vastauksia kuin uskonnot. Toki tiede kuitenkin vastaa moneen suureen kysymykseen, mutta täyttä tarinaa se ei pysty (vielä) kertomaan. Ehkä se vielä jonain päivänä kykenee siihen, mutta olemmeko me valmiita vastaanottamaan sen? Jos tiede ei annakaan mieluista vastausta kysymyksiimme, hajottaako se enemmän ihmisiä? Onko sittenkin parempi, että on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja, joista saa itse päättää? Kyllä, mielestäni se on yksi elämän rikkauksista.

Merkitys

Kuva 6. Kaikella on merkityksensä.. päämääränsä.

Roy Baumeisterista ihmisillä on synnynnäinen tarve merkityksiin. Hänestä elämässä on neljä erilaista tapaa ylläpitää elämän merkitystä, jotka ovat: tavoitteet, arvot, tulokset ja itsearvostus.

Tavoitteiden tehtävä on antaa elämälle suuntaa sekä ns. ryhtiä. Jos ihminen menettää tavoitteet, putoaa elämältä vankka perusta. Usein masentuneiden ihmisten sanotaan valittavan sitä, että heillä ei ole tavoitteita elämään. Mutta ihminen, joka kokee, että ei saa tuloksia aikaan, kokee voimakkaan avuttomuuden tunteen, joka altistaa ihmisen masennukselle. Tästä huomaa kuinka tärkeää meille on se, että meillä on tavoitteita ja kuinka tärkeää on saada tuloksia aikaan elämässä.

Arvojen perusteella ihminen arvioi omien ja jopa muidenkin tekojen oikeutta. Toiset asiat/teot koetaan hyvinä, kun taas toiset asiat/teot ovat pahoja. Ihminen kokee mielihyvää mm. silloin, kun hän saa ongelman ratkaistuksi. Ongelman ratkaisut koetaan hyväksi jopa silloin, kun sillä ei saada aineellista tai sosiaalista etua.

Itsearvostuksen synnyttää vertaus toisten ja omien sisäisiin standardeihin. Silloin, kun ihminen ei kykene arvostamaan itseään, tuntee ihminen olonsa turhaksi ja huonoksi. Silloin, kun ihminen taas toimii omatuntonsa mukaisesti, tuntee ihminen olonsa arvokkaaksi sekä hyväksi. Jokainen ihminen epäonnistuu elämän eri asioissa, epäonnistumiset vaikuttavatkin helposti itsearvostukseen. Jokaisen olisi syytä aina muistaa hyvä vertailuperusta, jossa voidaan torjua kielteisiä kokemuksia ja muistelisi myönteisiä asioissa. Toki tässäkin liika on liikaa, jalat on syytä pitää maassa. 😉

Ennen ”vanhaan” yhteiskunnassamme oli selkeä hierarkia, jossa jokainen tiesi oman paikkansa. Nykyään ihmisen arvoa määrittävät paljon tulokset. Ne ihmiset, jotka eivät saavuta riittävästi tuloksia, on huonomassa asemassa. Tämä näkyy selkeästi työttömissä. Työttömyyden pitkittyessä käy helposti niin, että itsearvostus laskee. Tämän vuoksi onkin hyvä, jos ihmisellä olisi enemmän itsearvostuksen kohteita kuin pelkkä työttömyys/työ. Työttömyyden/työelämän ongelmia voidaan korvata jopa onnistuneissa harrastuksissa, joista ihminen itse saa mielihyvää ja tuntee itsensä hyväksi.

Ihmisen elämään antaa mielekkyyttä myös selitykset. Jokainen varmasti tietää, että epätietoisuutta on todella vaikea sietää. Niinpä, melkein mikä tahansa selitys asioihin on parempi kuin se, että ei olisi selitystä ollenkaan. Selitykset, jotka on tehty kertomuksen muodossa, puhuttelevat ihmisiä eniten. Näistä esimerkkeinä tulee ensimmäisenä mieleen uskonnolliset kertomukset sekä tieteelliset selitykset. Psykologia ja lääketiede ovat sellaisia, joiden tieteellinen pohja on joskus ollut kyseenalainen. Oli niin tai näin, vaikka ongelma ei muuksi muuttuisi, on pääasia, että ongelmalla on nimi. Olkoonpa nimi sitten oidipus-kompleksi, josta tuli itsetunnon puute, josta vielä tuli läheisriippuvuus. Ei nimellä ole väliä kunhan on selitys, joka ei ole juurikaan muuttunut, vaikka nimet on vaihtuneet. Nimen saamisella on suuri voima elämän hallintaan, nimi nimittäin vaikuttaa oleellisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Ja uskokaa pois, minä voin allekirjoittaa tämän täysin.

Omistautuminen jollekin asialle, mille tahansa, antaa paljon elämään. Bertrand Russell onkin korostanut sitä, millainen merkitys omistautumisella jollekin elämäninnolle on. Ihminen, joka on vireä ja innostunut, on maailma hänelle täynnä jänniä asioita. Ongelmaksi tässä kuitenkin muodostuu se, että sitä kiinnostavaa on niin paljon. Jonka takia täytyy osata rajata kiinnostusta. Nykyään ihmisiä hukutetaan kokoajan enemmän mielenkiintoisiin asioihin. Ei riitä, että tietää mikä itseään kiinnostaa vaan on pakko myös rajata sitä, mikä oikeasti kiinnostaa. On vaikeaa vetää rajaa omaan kiinnostuksen kohteisiin, kun niitä on paljon. Siksi täytyykin pysähtyä ja miettiä: Mikä minua todella kiinnostaa? Mistä asiasta haluaisin saada selvyyttä? Miksi tämä asia kiinnostaa enemmän kuin toinen? Miksi valitsen juuri tämän asian? Monien kysymyksien jälkeen on helpompi lähteä tutkimaan mielenkiinnon kohteita yksi kerrallaan. Näin omaa mielenkiinnon kohdetta on helpompi tutkia ja on helpompi selvittää mikä itseään todella kiinnostaa, eikä kiinnosta vain siksi, että jotakin toista asia kiinnosti.

Sisäistä merkitystä voidaan sanoa myös omatunnoksi. Omatunnon tehtävä on arvioida, kuinka oikea tekemämme teko oli tai on. Kun toimimme vastoin omatuntoamme, tunnemme ahdistusta. Kun taas toimimme omatunnon mukaisesti, tunnemme mielihyvää. Omatunto ottaa jokaisen yksilön, mutta myös jokaisen kulttuurin normit huomioon.

Altruistinen elämänasenne

Kuva 7. Halu auttaa toisia

Altruistinen elämänasenne on halua toimia toisten ihmisten hyväksi. Tällä on suuri merkitys hyvinvoinnissa sekä elämän tarkoituksessa. Esimerkiksi juutalaisia auttoi toisen maailman sodan aikaan ihmiset, jotka joutuivat siinä avussa itsekin hengenvaaraan. Tutkimukset osoittivat, että heillä oli ominaisuutena vahva vastuuntunto sekä uskomus siihen, että juutalaisetkin olivat arvokkaita ja hyviä ihmisiä. Miten olisi käynytkään, jos tällaisia ihmisiä ei olisi? Olisiko juutalaisia enää ollenkaan maailmassa?

Ihmiset, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, elävät tutkimusten mukaan pidempään ja tuntevat olonsa ja elämänsä mielekkäämmäksi ja arvokkaammaksi. Ei pidä luulla, että itsearvostus syntyisi muiden kustannuksella, he vain tekevät vapaaehtoistyötä siksi, että he kunnioittavat ihmisiä ja heillä on suuri halua auttaa toisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Toki on myös niitä, jotka hakevat vapaaehtoistyöstä itselleen parempaa mieltä eivätkä vilpittömästi toisten takia työtä tee. En usko, että pidemmän päälle ihminen jaksaa tehdä vapaaehtoistyötä, ellei halu auttaa ja kunnioitus lähde sisältä ja ole ns. olennainen osa ihmistä. Uskon, että itsekkäästi vapaaehtoistyötä tekevät luovuttavat aiemmin, koska heillä ei ole niin suurta kutsumusta asiaa kohtaan. Väkisin puurtamisen en usko pidemmän päälle antavan sitä iloa ja hyvää mieltä sellaiselle, joka tekee asiaa itsekkäistä syistä. Omanlaisen luonteen vaatii myös vapaaehtoistyö. Paljon se antaa, mutta paljon se myös saattaa vaatiakin.

Onnellisuus + elämäntarkoitus

Kuva 8. Onnellisuus on monen asian summa.

Nämä kaksi eivät kulje aina käsi kädessä. Ihminen voi tuntea elämänsä onnettomaksi, kun hänellä on kutsumus tai tehtävä, joka tuottaa vastoinkäymisiä. Esimerkiksi kutsumuksesi olisi olla psykologi, mutta terveytesi estää tämän ammatin. Tällöin suurena ristiriitana esiintyy oma terveys ja se työ, jota koet kutsumuksenasi. Tällaisessa tilanteessa ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä oma sairautensa ja etsiä vaihtoehtoinen työ, joka olisi lähellä omaa kutsumusta. Jos tällainen ei ole mahdollista, olisi muutettava ammatinvalintaa. Omaa terveyttä ei välttämättä pysty muuttamaan, mutta ammatteja on maailmassa niin paljon, että jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Omaa kutsumusta ei silti tarvitse olla kokonaan pois sulkemassa. On paljon vapaaehtoistyötä, joissa voit edes jollakin tavoin olla mukana kutsumustyötä läheisesti olevan asian kanssa tekemisissä. Esimerkiksi tässä tapauksessa oivallinen ratkaisu voisi olla vapaaehtoinen kriisityöntekijä. Saa kuunnella ihmisiä, auttaa heitä eteenpäin, olla läsnä ja kuunnella. Positiivisena lisänä on se, että ei tarvitse tehdä paperitöitä 😉 Elämä on täynnä valintoja. Kaikkeen et voi vaikuttaa, mutta aina voi edes yrittää soveltaa.

Aina ei välttämättä voi olla onnellinen, mutta tarkoitus elämälle löytyy kyllä muualtakin. Jaksa vain etsiä ja olla avoin, sieltä se löytyy!

Lähteet:

Kirja: Persoona 5, persoonallisuuspsykologia. Ojanen, Anttila, Lähdesmäki, Oksala, Paavilainen. Edita Prima Oy, Helsinki 2009

Kuva 1. Image URI: http://mrg.bz/h6JzNa JPEG URI: http://mrg.bz/0xLXh3

Kuva 2. Image URI: http://mrg.bz/94u0wW JPEG URI: http://mrg.bz/fU354S

Kuva 3. Image URI: http://mrg.bz/gCqS5X JPEG URI: http://mrg.bz/TzBls7

Kuva 4. http://www.ted.com/talks/martin_seligman_on_the_state_of_psychology

Kuva 5. Image URI: http://mrg.bz/1lfjUu JPEG URI: http://mrg.bz/VxDT8c

Kuva 6. Image URI: http://mrg.bz/XvQYTx JPEG URI: http://mrg.bz/ZWhM1U

Kuva 8. Image URI: http://mrg.bz/Bo0JPI JPEG URI: http://mrg.bz/qeK5wb

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s