Persoonallisuus

Allport.gif

Kuva 1. Gordon Allport (1897-1967). Hänen määritelmä persoonallisuudesta: ”yksilön sisällä olevien psykofyysisten järjestelmien dynaaminen kokonaisuus, joka tuottaa hänelle ominaiset tavat ajatella, tuntea ja käyttäytyä.”

Persoonallisuudella Allport tarkoittaa meidän kunkin ominaisuuksien kokonaisuutta. Ihminen on näin ollen psykofyysinen järjestelmä, jossa fyysinen vaikuttaa psyykkiseen ja psyykkinen fyysiseen puoleen.

Kuva 2. Sarjakuva

Persoonallisuuteen liittyvät asiat ja ilmiöt ovat jokseenkin pysyviä, toistuvia sekä myös johdonmukaisia. Kuitenkin jokaisen persoonallisuus muuttuu kokemuksien kautta ja ajan kuluessa. Dynaaminen viittaakin kokoajan tapahtuvaan muutokseen sekä kehitykseen. Persoonallisuus kuitenkin näkyy aina erilaisissa muodoissa: ajattelussa, tunteissa ja käyttäytymisissä.

Persoonallisuuspsykologiassa on keskeisenä osana muutos, koska persoonallisuus kehittyy ajan myötä. Kuitenkin myös dramaattiset elämänkokemukset kuten mm. pysyvä sairastuminen ja ihmissuhdeongelmat voivat vaikuttaa persoonallisuuteen huomattavasti.

Joillakin ihmisillä persoonallisuudessa on jokin sellainen piirre, joka aiheuttaa persoonallisuuden omaavalle sekä hänen läheisilleen ongelmia. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu vaikeuksia ja ongelmia. Niistä huolimatta moni ihminen uskoo, että elämällä on jokin merkitys, asialla on jokin merkitys, jonka takia elämä on arvokasta.

Kuva 3. Usko, toivo, rakkaus

Ihmisillä on elämässään mukana erilaisia elämän hallintakeinoja. Joillakin se voi olla mm. uskonto, filosofia tai maailmankatsomus. Näiden uskomusten pohjalta ihmisten on helpompi elää ja niistä saa ihminen ammennettua voimaa omaan arkeen.

Persoonallisuuden pysyvyydet ja muutokset

Kuva 4. Pysyvää vai muuttuvaa?

Jokaisen ihmisen toiminta on aikaan ja paikkaan sidottua, emme siis toimi aina samalla tavalla vaan ajalla sekä paikalla on niin yhdessä kuin erikseenkin suuri merkitys. Kun me siirrymme tilanteesta ja olosuhteista toiseen, niin samalla mielen sisäiset tapahtumat sekä käyttäytyminen meillä muuttuu. Säännönmukaisuutta me saamme toimintaan yksilön, tilanteen ja ajankohtaisista tekijöistä.

Yksilöstä johtuva pysyvyys

Yksilöstä johtuva pysyvyys on kyseessä silloin, kun yksilö toimii eri tilanteissa sekä eri ajankohtina lähes samalla tavalla. Tämä johtunee yksilön persoonallisuuden piirteistä ja ominaisuuksista.

Toimintatavoissa on havaittu pysyvyyttä arkihavainnoissa: sosiaalinen ihminen on puhelias ja vilkas eri tilanteissa kuten mm. koulussa, työssä, harrastuksissa. Ujo ihminen taas käyttäytyy ujon ihmisen tavoin: ei ole vilkas eikä puhelias, ainakaan tuntemattomien seurassa. Tämä saattaa helposti johtaa siihen, että ujon kanssa on vaikea päästä puheyhteyteen. Kyse ei ole siitä, että ei ujo haluaisi tutustua vaan yksinkertaisesti kyse on ujoudesta. Ujouden ei ainakaan lyhyellä ajalla ole huomattu muuttuvan.

Tilanteista johtuva säännönmukaisuus

Tilanteista johtuva säännönmukaisuus on kyseessä silloin, kun eri ihmiset toimivat samoissa tilanteissa samalla lailla tai eri lailla. Esim. baarikäyttäytyminen, kirkkokäyttäytyminen, lääkärikäyttäytyminen. Joissakin tilanteissa on tiukkoja sääteleviä normeja, mutta joistakin löytyy vain viitteitä siitä, kuinka meidän jokaisen pitäisi toimia.

Säännönmukainen yhdysvaikutus

Meidän toimintaamme ei voida ikinä selittää persoonallisuuden tai tilanteen takia, vaan joka asiassa on otettava huomioon myös niiden säännönmukainen yhdysvaikutus. Sama tilanne saa erilaisia vaikutuksia, jotka ovat riippuvia jokaisen omasta persoonallisuudesta. Esimerkiksi lapsi voi käyttäytyä kotona villisti, mutta koulussa hän on kiltti. Toinen lapsi taas käyttäytyy kotona kiltisti, mutta on koulussa villi. Samaa voidaan soveltaa myös siihen, että yksi tykkää esiintyä isolle joukolle, mutta ei tykkää kohdata ihmisiä henkilökohtaisesti. Toinen taas tykkää kohdata ihmisiä henkilökohtaisesti, mutta ei tykkää puhua isolle joukolle.

Ajankohdan säännönmukaisuus

Tämä näkyy siinä, kuinka ihmiset kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat ennustettavalla tavalla aikojen kuluessa. Persoonallisuuden kehitys on sellainen, jossa säännönmukaisesti seuraa vaihe toisensa jälkeen. Esimerkiksi ihmissuhteet muuttuvat iän mukana. Ihmissuhteet ovat siis erilaisia lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Kaikissa kulttuureissa ajankohtiin liittyvä säännönmukaisuus ei kuitenkaan ole pätemässä.

Persoonallisuuden kehittyminen vaatii vaikuttavia tekijöitä

Kuva 5. Persoonallisuus löytyy jokaiselta.

Piirteet persoonallisuudessa

Usein persoonallisuuksia kuvataan piirteillä. Millainen? Oleellinen persoonallisuus siis pystytään tiivistämään muutamiin sanoihin. Minä olen omasta mielestäni mm. ystävällinen, varautunut, lempeä, rauhallinen, helposti ärsyyntyvä, sitkeä ja vastuuntuntoinen.

Persoonallisuuden piirteiden avulla kuvaaminen on peräisin Platonin ja Aristoteleen kirjoituksista, Raamatusta ja Koraanista, joten historia on pitkä. Aiemmin tosin piirteillä näytettiin sosiaalista asemaa, joilla pystyttiin kuvaamaan ryhmiä ja kansoja. Tällöin esimerkiksi ylempiluokkaisia sai sanoa vain jaloiksi ja rohkeiksi, kun rahvaita kuvattiin karskeiksi ja ahneiksi. Kuitenkin vielä tänäkin päivänä on nähtävänä pala menneisyyttä, kun kansoille annetaan nimityksiä, jotka kuvaavat kansa ominaisia piirteitä. Esimerkiksi Suomihan tunnetaan jurona kansana, jossa mies ei puhu eikä pussaa.

Kuva 6. Sarjakuva

Temperamentti

Temperamenttia olen tainnut käsitellä jo aiemmissa ilmiöissä, mutta koska asia on tärkeä persoonallisuuden perusta, on sitä syytä käsitellä ihan vähän lisää. =)

Temperamentti on biologisten perintötekijöiden kautta saatu persoonallisuus perusta, joka perustuu hermoston toiminnassa ilmentyviin yksilöiden välisiin eroihin. Temperamentti ei siis ole pelkästään tunne vaan se on myös toiminta. Koska temperamentti on biologinen perintötekijä, on temperamenttia havaittavissa jo pienessä vauvassa. Tämä näkyy vauvassa mm. siinä, kuinka vauva reagoi ärsykkeisiin.

Nykyisten tutkimusten valossa on erotettu useita temperamentin piirteitä, kuten mm. aktiivisuus, tunteellisuus, sosiaalisuus ja impulsiivisuus. Ero ihmisten välillä tulee näiden voimakkuuksissa. Aktiivisuudella tarkoitetaan sitä, kuinka voimakas ja nopea yksilön toiminta on eli kuinka jo lapsena muokataan ympäristöä mieleiseksi, halutaan huomion keskipisteeksi ja leikitään ja houkutellaan muitakin hurjiin leikkeihin. Tunteellisuus on sitä, kuinka voimakkaasti ja herkästi ilmaistaan kielteisiä tunteita epämukavissakin tilanteissa. Sosiaalisuus on sitä, kuinka taipuvainen on hakeutumaan toisten ihmisten seuraan. Impulsiivisuus on taas sitä, kuinka nopeasti reagoi asioihin ilman harkintaa. Impulsiivisen lapsen on hankala kontrolloida myös tunteita, ei ole keskittymistä juurikaan ja hän haluaa kokoajan vaihtelua ympäristöönsä.

Temperamentti vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen syvästi sekä pitkäkestoisesti. On syytä muistaa, että temperamentti ei kuitenkaan määrää yksin ihmisen kehitystä, vaan siihen tarvitaan myös ympäristötekijöitä.

Persoonallisuudella on peruspiirteitä

Aivan arkielämässä piirre on ominaisuus, joka tietyssä ihmisessä esiintyy johdonmukaisesti ja toistuvasti. Esimerkiksi ihmisen voi sanoa olevan sosiaalinen, kun hän toistuvasti eri tilanteissa sekä pitkällä aikavälillä tuo sosiaalisuuttaan ilmi. Persoonallisuuspsykologiassa taas piirteet ovat ominaisuusjatkumoita tai ulottuvuuksia, jolloin asialla on joka tapauksessa kaksi päätä. Esimerkiksi sosiaalinen ihmisen janaksi voidaan kuvata: ulospäin suuntautunut – sisäänpäin suuntautunut. Jos pohdit itseäsi tähän janalle, huomaat todennäköisesti sen, mikä käy useammille meistä: emme sijoitu kumpaankaan ääripäähän vaan jonnekin janan välille.

Kaksi lähestymistapaa persoonallisuutta kohtaan

Kuva 7. Kulmakiviä

  1. Nomoteettinen lähestymistapa

Nomoteettisessa lähestymistavassa yksilöitä verrataan muihin yksilöihin. Tällöin tutkijan on tiedettävä, mitä asioita hän vertailee keskenään. Tavallisesti tiedonkeruuna käytetään kyselylomakkeita, joissa kysytään samoja asioita. Kyselylomakkeissa on usein valmiita vastausvaihtoehtoja, joista vastaaja valitsee yhden. Näin tutkijan on helpompi laskea kuinka paljon samanlaisia vastauksia samanikäiset ihmiset antoivat. Mitä enemmän samanlaisia vastauksia on, sitä varmemmin voidaan sanoa, minkälainen kukin ihminen tietyn ikäisenä yleensä on.

Nomoteettista lähestymistapaa käytetään usein tutkittaessa persoonallisuutta, persoonallisuuden piirteitä sekä muita ominaisuuksia. Ominaisuuksilla tarkoitetaan mm. sosiaalisuutta, älykkyyttä sekä menestymisen halua. Nomoteettisessa tutkimuksissa voidaan mm. mitata piirteiden voimakkuuden ilmentymistä eri-ikäisissä ihmisissä.

Nomoteettisia tutkimuksia käsitellään usein matemaattisilla menetelmillä eli käytetään kvantitatiivista eli määrällistä analyysiä, joissa tuloksia kerrotaan numeroilla. Nomoteettinen tutkimus antaa tieteellistä, yleistä ja kattavaa tietoa, mutta se on myös aika pinnallista. Näin siksi, että kyselyssä on rajattu määrä vastausvaihtoehtoja, joten yksilö on vain yksi mittauskohde muiden joukossa, jossa ei ehkä siltikään ole ”oikeaa keskiarvo ihmistä”. Jokainen ihminen on kuitenkin aina oma ainutlaatuinen itsensä.

  1. 2.      Idiogravinen lähestymistapa

Idiogravinen lähestymistavassa keskitytään ymmärtämään ihmisten omia lähtökohtia. Tutkijat haluavat perehtyä syvälle ihmisen persoonallisuuteen. Usein haastattelut ovat hyviä lähtökohtia tämänlaisiin tutkimuksiin, koska tällöin saadaan perusteellinen kuvaus jostakin tietystä ihmisestä. Tällöin on helpompaa etsiä myös asioiden sekä tapahtumien välisiä yhtäläisyyksiä.

Tutkimuksessa tulokset ovat kvalitatiivisia eli laadullisia analyysejä, jotka kuvataan sanallisesti. Tällaisen tutkimuksen vahvuus on syvällinen persoonallisuuskuva ja koskettavuus. Tutkimuksissa on mahdollisuus selvittää mm se, miten mahdolliset mielenterveysongelmat liittyvät aiempiin elämänkokemuksiin. Tällöin toiminnan vaikutuksia etsitään persoonallisuudesta ja niitä jäljitetään aiempiin kokemuksiin esim. lapsuudessa. Haaste tällaisessa tutkimuksessa on, kuinka tutkija voi mielekkäästi, rehellisesti ja uskottavasti liittää asioita yhteen kokonaiseksi kertomukseksi, jossa mukana on myös selityksiä. Tiedon runsaus siis tuo myös haastetta, mutta myös se, että täytyy osata poistaa epäoleelliset asiat.

Idiografinen tapa antaa siis paljon selityksiä elämästä sekä tulkintoja persoonallisuudesta sekä elämästä, mutta niiden oikeellisuutta on hankalaa pystyä todistamaan oikeaksi.

Persoonallisuusteoriat

Psykodynaamiset teoriat Behavioristiset teoriat Humanistiset teoriat Piirreteoriat Kongnitiivis-sosiaaliset teoriat
Tekijät, jotka säätelevät ihmisten toimintoja Mielensisäiset voimat. Eritoten tiedostamattomat motiivit & tunteet. Ympäristöärsykkeet. Klassinen & välineellinen ehdollistuminen. Minäkäsitys, kokemukset, itsensä toteuttamisen halua &vapaatahto Persoonallisuuden piirteet, jotka ovat perittyjä/perimän ja ympäristön vaikutuksesta syntyneet Mallioppiminen &kognitiivinen oppiminen. Tapa käsitellä ja tulkita itseä.
Persoonallisuuden muutos ja keinot Hidas & työläs. Vaatii mielensisäisten ristiriitojen tiedostamista

Helpohko. Opitaan virheellisestä käyttäytymistavoista pois & opetellaan uusia tapoja vanhojen tilalle.

Mahdollinen. Tarvitsee mahdollisuuden henkiseen kasvuun Huono. Tietynlaisia persoonallisuuden peruspiirteitä ei voida muuttaa Mahdollinen. Tiedonkäsittelytavat on muutettavissa
Esimerkkejä mielenterveysongelmien syistä Torjuttuja, traumaattisia kokemuksia sekä mielensisäisiä ristiriitoja Opittuja, virheellisiä reagointitapoja Vääristynyt minäkuva, joka on syntynyt hyväksynnän puutteessa Korostuneita persoonallisuuden piirteitä Sisäiset mallit ovat virheellisiä sekä automatisoituneita. Myös vääristyneitä tulkintatapoja
Vahvuudet Tunnistaa ihmisten monisyisen olemuksen ja niihin vaikuttavat tekijät Tieteelliset kokeet Positiivinen ihmiskuva Nojaa tutkimusaineistoihin ja tilastollis-matemaattisiin menetelmiin Korostaa mielensisäisiä tiedonkäsittelyä toiminnassa
Heikkoudet Tieteellisesti vaikea todistaa. Nojaa potilastutkimuksiin. Yksinkertaistaa ihmisen olemusta. Mielensisäisyyksiä ei huomioida. Tieteellisesti vaikea todistaa. Liian optimistinen ihmiskuva. Yksinkertaistaa ihmisten olemusta. Korostaa biologisia tekijöitä liikaa. Ylikorostaa kognitiivisia toimintoja, jopa motiivien ja tunteiden kustannuksella.

Kuva 8. Mitä tapahtuu..?!

Behavioristi: ärsyke -> reaktio. Eli ihminen saa ympäristöstä ärsykkeen ja reagoi siihen.

Uusbehavioristi: ärsyke ->organismi -> reaktio -> seuraukset.

Ensimmäinen behavioristinen teoria syntyi John B. Watsonilta, koska haluttiin hyökätä psykologeja vastaan, jotka käyttivät sanoja ”tajunta”, ”tunne” ja ”mielikuva” mm. ajatusten ja tuntemusten raportointiin eli introspektioon. Behavioristit halusivat poistaa tällaisen introspektion ja kehittää ihmistutkimuksen, joka perustuisi ihanteisiin, joissa oikeita havaintoja ovat asiat, jotka voidaan mitata tai joissa voidaan päästä useammin yksimielisyyteen. Näin ollen behaviorismi rajaa tieteelliset merkitykset asioihin, jotka ovat yksiselitteisesti laboratorio-oloissa havaittavia, mitattavia, dokumentoitavissa ja tilastoitavissa ilman monimutkaisia tulkintoja. Näin voitiin huomioida myös käyttäytymisen reaktio ärsykkeisiin, joita saamme ulkoisista tapahtumista.

Watson oli voimakkaasti eläinkokeiden puolella, jotka toimisivat psykologian perustutkimuksen välineellä. Laajassa työssään vuonna 1914 Watson sai kuvattua vaistomaisia käyttäytymismuotoja, jotka olivat perinnöllisiä refleksisarjoja. Watson piti tärkeänä tutkimusmenetelmänä myös reaktioiden ehdollistamista. Behaviorismi lupasi ennustettavuutta; kun tunnetaan ärsyke, voidaan ennustaa siitä syntyvä reaktio. Mutta myös, jos havaitaan tietty reaktio, voidaan päätellä ärsykkeen luonne.

Clark L. Hull keskittyi ehdollistumisen pohjalle rakentamaan yleisen käyttäytymisen teoriamuotoa. Burrhus Fredrick Skinner taas tuki vahvasti instrumentaalista ehdollistumista eli operanttia. Sen näkökulma oli käyttäytymisen muuttuminen sillä lailla, että ihminen alkaisi toistaa reaktiota, josta saa palkinnon ja jolle mahdollisuuksien mukaan voidaan järjestää välineet, jotta voidaan saavuttaa toivottu lopputulos. Operantti ehdollistumiseen liittyy vastaavasti rangaistus, jolla saadaan aikaan välttäytymiskäyttäytymistä.

Skinner siis kiinnitti huomion operanttiin ehdollistumiseen, jossa elävä olio (eläin tai ihminen) ohjattiin halutunlaiseen käyttäytymiseen. Skinnerin resepti tähän on:

  1. Tunnista reaktio, jonka haluat tapahtuvan.
  2. Arvioi, kuinka usein reaktio tapahtuu aivan itsestään.
  3. Valitse reaktion vahvistaja ja kokeile sen toimintaa käytännössä (palkinto).
  4. a) Vahvistavaa ärsykettä käytetään systemaattisesti vahvistamisjärjestyksen mukaisesti niin kauan, että toivottu reaktio selkeästi tulee esiin.

b) Jos oikeaa reaktiota ei saada, vahvista sellaista käyttäytymistä, joka on haluttua vastaava reaktio.

  1. Poista vahvistaja, niin näet, muuttuuko reaktion tiheys alkutilanteeseen. Jos palataan lähtötilanteeseen, on havaittavissa, että valittu vahvistaja sai aikaan halutun muutoksen käytöksessä. Halutessa voit manipuloida tulevaisuudessa samalla tavalla.

Behavioristissa käyttäytymistä saadaan muutettua negatiivista käytöstä parempaan, kun poistetaan tietty ärsyke, joka aiheuttaa negatiivisia käytöksiä. Rankaisuna käytetään sitä, että reaktio vahvistetaan tällä epämiellyttävällä ärsykkeellä. Rankaisusta ei kuitenkaan suoraan behavioristissa puhuta, koska kyse on ärsykkeistä, reaktioista ja niiden opettelemisesta.

Skinnerin mukaan ei ole olemassa spontaania taikka ei-palkitsevaa käyttäytymistä. Skinner kuitenkin myönsi, että on olemassa tilanteita, joissa ulkopuolinen tarkkailija ei pysty havaitsemaan tekijää, joka vahvistaa reaktiota. Skinner uskoi, että tällöin kyseessä on piilossa oleva sattumanvarainen vahvistussuhde, joka on alkuun piilossa tai kyseessä olisi vahvistuneen reaktion yleistyminen juuri sen tyyppisiin asioihin ja tilanteisiin.

1950- luvun puolivälin jälkeen behavioristi joutui siirtymään kognitivismin tieltä. Kuitenkin behaviorismin kokeellisia menetelmiä käytetään sovellettuna muistin tutkimuksissa. Behavioristi sai kuitenkin vaikutettua osaltaan psykologian itsenäistymiseen.

Humanistiset teoriat

Humanistinen psykologia on saanut vaikuttimet filosofian piirteistä. Tämä humanistinen teoria otti myös kantaa 1950-luvulla edeltäviin suuntauksiin. Kaikesta huolimatta humanistinen psykologi ei saanut muodostettua omaa koulukuntaa, mutta edelleen humanistisen teorian luoma ihmiskäsitys sekä arvomaailma ovat sellaisia, jotka on hyvä ottaa huomioon.

Humanistisissa teorioissa ollaan kiinnostuneita yksilöllisistä elämyksistä. Ensisijaisina ominaisuuksina pyritään näkemään luovuus sekä itsensä toteuttaminen. Subjektisuutta pidetään arvossa eikä persoonallisuuden kohteita määritellä objektivisuudella. Toisin sanoen humanistinen teoria pitää yksilön arvostamista, ainutkertaisuutta ja merkittävyyttä tärkeimpinä arvoina. Olennaista on siis ymmärtää ihmistä.

Ihmistä pidetään humanistisessa teoriassa ainutkertaisena, yksilöllisenä, luovana, esteettisenä, aktiivisena, itsensä toteuttavana, toimintaansa ohjaavana, motivoituneena sisäisesti, subjektiivisesti kokevana, mutta myös henkiseen kasvamiseen sekä vapauteen pyrkivänä ihmisenä. Ihmiskäsitys on humanistisessa teoriassa hyvin positiivinen, jossa ihminen on elämäänsä itse luotsaava tekijä. Myönteinen ajattelutapa on vaikuttanut jopa varhaiskasvatukseen, jossa se korostaa juuri luovuutta ja yksilöllisyyttä.

Kaikkein tunnetuin humanistiseen teoriaan perustuva teoria on tarvehierarkia, jolla selitetään ihmisen motivaatiota.

Lähteet:

Internet: Behavioristi: http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/skinner.html (Hakupäivä 8.3.2014)

Oppikirja: Persoona 5, persoonallisuuspsykologia. Ojanen, Anttila, Lähdesmäki, Oksala, Paavilainen. Edita Prima Oy, Helsinki 2009

Internet: humanistinen teoria: http://www.jmp.fi/~engrfi/ev2/doc/eg_ev-674.htm (Hakupäivä 9.3.2014)

Internet: humanistinen teoria: http://www11.edu.fi/etalukionv/psykka_ruotsi/index.php?cmscid=530&eid=559&subid=559 (Hakupäivä 9.3.2013)

Kuva 1. http://en.wikipedia.org/wiki/Gordon_Allport (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 2. http://myovaan.blogspot.fi/2014_01_01_archive.html (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 3. http://www.koilliskivi.fi/usko-toivo-rakkaus-16 (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 4. Image URI: http://mrg.bz/1Jhihu JPEG URI: http://mrg.bz/WjKPAp (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 5. Image URI: http://mrg.bz/gEWE5T JPEG URI: http://mrg.bz/38uk0i (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 6. http://www.riemurasia.net/kuva/Naisten-Temperamentti/6947 (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 7. http://193.167.122.14/Opari/ontTukiLuotettavuus.aspx (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 8. http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/1filosofiapsykologia/psykologia/psykologia1/oppiminen (Hakupäivä 21.3.2014)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s