Neulomisesta pari mietettä

Tässä facebookin neulontaan liittyviä ryhmiä seuranneena en voi muuta kuin ihmetellä miten samat kysymykset ja asiat pyörivät kerta toisensa jälkeen sekä ohjeita/ ohjeiden pätkiä julkaistaan vähän väliä ilman suunnittelijoiden lupia. Miksi ihmiset eivät pikaisella googletuksella etsi mitään tietoa tai yritetä ryhmien hakujen kautta löytää vastauksia?! Miksei voida mitään yrittää järkeillä ensin itse? Miksi omat aivonsa täytyy hyydyttää käyttämättömyydellä?

Yksi eniten nähty kysymys tuntuu olevan, että mitä tarkoittaa ”Ei silmukkaa”. Aivan, se on juuri sitä, että siinä ei ole silmukkaa, se on kavennettu edellisellä kierroksella. Tämänkin olisi voinut ratkaista ihan vain laskemalla omat silmukkansa ja huomata, että niitä ei ole niin paljon kuin edellisellä kierroksella, joten johenkin kohti on merkattava ohjeeseen se ”ei silmukkaa”.. ja luonnollisesti se on kaikkein helpointa kaavion alussa ja lopussa kuin keskellä kaaviota. Joskus, vaikka harvoin, se on merkitty kaavioon juuri siihen kohtaan mistä se on kavennettu. ”Ei silmukkaa” on luonnollisesti juuri se mitä sanotaankin, ei silmukkaa, jatka siitä mihin on merkattu ensimmäinen merkki.

 

Toinen todella paljon nähty kysymys on: kuinka paljon laitan silmukoita. Argh! Tämä on helposti ratkaistu. Oikotietä onneen ei ole, koska käsialat poikkeavat suuresti toisistaan. Se on ihan se ja sama, vaikka kerrottaisiin lanka ja käyttämien puikojen koko. Nämä silmukkamäärät kerrotaan myös lähes jokaisessa ohjeessa! Jos se ei sovi sinun käsialaasi, niin ainoa varma keino on saada sopivat sukat tekemällä mallitilkku! Mallitilkkuun on ohjeet netissä ihan kaikkien saatavilla. Se ei vie paljoa aikaa, mutta säästää purkamiselta ja sen kun on kerran tehnyt ja pistänyt itselleen muistiin oman käsialansa eri langoilla ja puikoilla, niin sitä ei tarvitse tehdä uudelleen ellei käsiala muutu vuosien varrella.

Yksinkertaisesti mallitilkku tehdään näin: Neulo vaikka 12cm x 12cm pätkä oikealla oikeaa, nurjalla nurjaa. Ota mittanauha ja laske paljonko sinulla on silmukoita 10cm matkalla.

Jaa ohjeen silmukkamäärä ohjeen tiheysluvulla. Kerro saatu luku oman käsialasi tiheysluvulla.

Esimerkki: Ohjeessa 80 silmukkaa. Ohjeen tiheys 24 silmukkaa / 10cm. Oma tiheys 26 silmukkaa / 10 cm.

80:24= 3.33333            26*3.33333=86.666

Eli tarvitset työhön 86-87 silmukkaa, riippuen tykkäätkö pyöristää parittomaan tai parilliseen lukuun. Vain ja ainoastaan omalla käsialallasi laskettuun silmukkamäärään voit luottaa ja saada oikean kokoiset neulomukset. Ihan turha sitä on muilta kysyä, se on pelkkää arvailua. Aivan hyvin voit ihan ilman kysymistä lisätä/poistaa silmukoita työstäsi ja kokeilla.. koska siihen se joka tapauksessa menee ellet selvitä käsialaasi. Toki onhan vaihtoehtona vaihtaa paksumpi lanka, jos ohjeen mukaan tulee liian tiukat.. tai vaihtaa ohuempaan lankaan, jos tulee liian isot. Toki voi myös hienosäätää vaihtamalla paksumpiin puikkoihin, jos tulee liian tiukkaa.. tai vaihtaa pienempiin puikkoihin, jos tulee liian isoa.

 

Ja ennen kuin tässä kukaan ulisee, että hyvä se on huudella, kun osaa.. Ei, en todellakaan paljoa osaa. Opettelin neulomaan vasta muutama vuosi sitten ja harjoittelen edelleen. Nämä on kuitenkin asioita, jotka jokaisen pitäisi osata selvittää ennen neulomista… tai ainakin siinä vaiheessa, kun ei onnistukaan niin kuin piti. Tiedonhakuaan voi kehittää ja asioista voi ottaa selvää ilman, että joka neljännen täytyy kysyä samaa asiaa, kun sillä samalla vaivalla olisi voinut jo yrittää löytää vastauksen vain hakukenttien avulla. Toivoisin joskus netin kehittyvän niin paljon, että tämmöiset jatkuvat samat kyselyt estyisi ja hakukenttä tarjoaisi samantien jo siihen kysymykseen saadun vastauksen eikä antaisi kysymystä esittää. =) Ihmiset ihanat, neulokaa sydämenne pohjasta. Haastakaa aivonne ja etsikää vastauksia ilman, että heti suoraan niitä lävästään moneen ryhmään yhtä aikaa.. se on laiskuutta se. Oikotietä onneen ei ole.

Ongelma

Minulla on ongelma, jokin virhe ajatuksissa. En tiedä mitä sitä tänne blogiin enää kirjoittelisi ja mitä asioita innostuisi tutkailemaan. Lukiossa ollessa oli niin mukavaa opiskella ilmiöitä, mutta sekin lysti loppui 2016 kesällä, kun sain suoritettua lukion loppuun. Nykyään ilmiöt eivät näytä enää olevan avoimia kaikille, joten sieltä ei uusia ideoita enää irtoa. Olisikohan kukaan keksinyt paikkaa, jossa tätä samaa uteliaisuutta voisi harjoittaa? Yksin ei tunnu vaan lähtevän.. on muka niin paljon kaikkea tai sitten ei vain aina viitsi. Olisi intoa tutkia asioita ja tutustua asioihin, mutta yksin… Äääh!

HAKEMUS TYTTÄRENI TAPAILUUN

HAKEMUS TYTTÄRENI TAPAILUUN

Huom. Liitteenä pyydetään seuraavia tietoja: Valokuva, DNA-näyte, psykiatrin lausunto ja valheenpaljastustesti. Ilman em. liitteitä, voidaan hakemus hylätä!

1. Nimeni____________________________________________ Syntymäaikani____________________

2. Kotiosoitteeni__________________________________________________________________________

3. Painoni_____kg Pituuteni_____cm Kansalaisuuteni_________ Uskontoni_______________

4. Mopokortti___ON___EI___ TULOSSA                 Mopoauto___ KYLLÄ___EI___ TULOSSA

Mopo tai muu vastaava kaksi renkainen ___KYLLÄ___EI___ TULOSSA

Tulevaisuudessa ajoneuvoluokani ovat ________ Mahdollinen automerkki____________

Tulevaisuudessa lentolupakirja____ON___EI

5. Jos kasvan aikuiseksi minusta tulee___________________________________________________

Ja silloin bruttotuloni kk:ssa on______€, joista tyttäreni saa käyttöönsä______€/kk.

6. Kuinka nopeasti juokset 100m________s             1000m_______min

7. Kerro omin sanoin tavoitteesi tyttäreni suhteen

8. Mitä lause ”ÄLÄ KOSKE JA SATUTA TYTÄRTÄNI” sinulle merkitsee?

9. Kerro omin sanoin suhteesi päihteisiin (huumeet, savukkeet, alkoholi ym.)

10. Täytä lauseiden loppu:

a) Jos tulen ammutuksi, haluan että viimeiseksi minua ammutaan __________________________________________________________________________________________

b) Jos minua hakataan pesäpallomailalla, haluan että minulta säästetään __________________________________________________________________________________________

c) Yllättävän kuolemantapauksen sattuessa haluan että ruumiini __________________________________________________________________________________________

11. Hammaslääkärin yhteystiedot_____________________________________________________

Päiväys___________________     Paikka____________________________________________________

ALLEKIRJOITUS_________________________________________________________________________

Vakuutan että antamani tiedot ovat oikeita ja oikein. Huomioithan että hakemuksen käsittelyyn menee pärstästä riippuen 4-6 vuotta. Teille ilmoitetaan hyväksytyksi tulemisesta kirjeitse. Muista ilmoittaa osoitetietojen muutoksista välittömästi.

Turha / liiallinen häpeä

T u R h A H ä P e Ä !

Häpeän, vaikka minulle tehdään vääryyttä. Häpeän, vaikka syy ei olisi minun. Häpeän, vaikka minulla ei olisi mitään syytä siihen. Minulle tehtiin vääryyttä, mutta silti se olen minä joka häpeän.

Liiallinen häpeä

Rajoittaa elämää: mm. toimia, tunteita.

Jatkuvasti läsnä: mm. kokee itsensä puutteellisena, riittämättömänä ja kelpaamattomana.

Tarkkailee ja arvioi sekä itseään että muiden tunnetiloja sekä käyttäytymistä –> Alkaa toimia muiden odotusten mukaan eikä kuuntele itseään.

Liiallisen häpeän voi tunnistaa itsestään muun muassa siitä, että reagoimme epäoleelliseen asiaan liian voimakkaasti suuttumalla, loukkaantumalla, tuntemalla hylätyksi tai torjutuksi tulemista, punastumalla, katseen alas luomisella ja tilanteesta vetäytymisenä. Alamme pohtia hetimmiten miksi en kelpaa, mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, tuppauduinko liikaa, puhuinko liikaa vai liian vähän, sanoinko jotain väärää ja niin edelleen. Kaikkeen luulemme syyn löytyvän itsestämme.

Ehkäpä odotimme itsestämme juuri silloin liikoja, ehkäpä vain petyimme syvästi itseemme. Ehkäpä ei oikeasti olisi mitään hävettävää… mutta silti häpeämme, häpeämme paljon ja häpeämme syvästi. Ei ole väliä yhtään sillä oliko syytä hävetä, me vain häpeämme. Me vain satuimme tuntemaan juuri sillä torjuttuna tai epäonnistumisen hetkellä arvottomuutta ja vastavuoroisuuteen kelpaamattomuutta tai juuri se hetki sai meidät tuntemaan arvottomuutta ja vastavuoroisuuteen kelpaamattomuutta. Me petyimme ehkä itseemme, ehkä me sittenkin petyimme muiden tapaan kohdella muita ja sitä kuinka minua kohdeltiin.

Se liiallinen häpeä tuntuu joka kohdassa, ehkäpä se on jo osa identiteettiäni?! Voisiko se olla? Minua hävettää juuri nyt se, että minua hävettää niin paljon! Miksi en osaa olla itselleni armollinen? Miksi en vain voi unohtaa asioita, jotka eivät olleet minun vikani? Miksi minun täytyy hävetä sitä, että en kelpaa kaikille enkä osaa kaikkea? Miksi häpeän, kun minut torjutaan syyttä? Miksi häpeän, kun minua ei haluta seuraan? Miksi häpeän kaikkea niin paljon?

Turha häpeä johtuu Ben Malisen mukaan herkkyydestä. Herkkyys näkyy ulos päin, joten herkkä ihminen on ”hyvä” kohde. Aikuisenkin pitäisi omata hyvä itsetunto, jotta voisi vastustaa saamaansa epäasiallista käytöstä. Mutta miten sitä osaisi vastustaa, jos on aina saanut huomata olevansa riittämätön ja huonompi kuin muut?! Miten voi vastustaa, jos tuntee itseinhoa, ei ole hyvää itsetuntoa ja tekee vain mieli pyytää anteeksi olemassa oloaan ja yrittämistään?! Miten voisi vastustaa, kun ei halua aiheuttaa toiselle sitä samaa tunnetta ja aiheuttaa mielipahaa sanoillaan, vaikka mahdollisimman kauniisti yrittäisi asian sanoakin? Miten voi sanoa vastaan, kun ei sitä vain osaa?

Häpeään liittyy todella voimakas pelkokokemus paljastumisesta. Puhuminen on hankalaa, koska silloin joutuu kertaamaan nöyryytyksensä ja häpeänsä tunteen uudelleen. Miksi kukaan haluaisi edes kertoa toiselle kuinka paskaksi ihmiseksi itsensä tuntee?! Miksi haluaisi kertoa missä on epäonnistunut ja miten huonosti on tullut kohdelluksi?! Miten sellaisesta voi puhua? Miten sellaisesta voisi puhua vuosikausien jälkeen? Kukaan kun ei saisi muistella vanhoja.. mutta minä muistan jokaisen kerran, minä perkele kaiken muistan! Ajan kuluessa ihminen alkaa monesti syyttämään asiasta turhaan itseään, uskoo itse olleensa se ”paha” ja toisen olleen oikeassa. Mutta minä en. Minä tiedän milloin olen tehnyt virheen ja ne olen syvästi katunut, mutta en itselleni anteeksi antanut. Todennäköisesti muut eivät edes asioista tiedä tai muista, mutta minä, hemmetti, muistan. Minä muistan niin monet häpeän tunteet, kun muut ovat minut torjuneet. Muistan kuinka huonosti minua on kohdeltu. Muistan kuinka olen ollut tiskirätti monelle. Muistan hyvin kuinka seuraani ei haluta ja kaivata. Muistan kuinka itse olen ollut suurimmassa osassa oikeassa ja se ”hyvä” ja muut ”pahoja”. Silti tämä häpeä ei lopu, ei laimene. Häpeän jo ajatella tätä näin. Hyi, häpeä minä, vaikka minulla ei olisi mitään hävettävää! Niiden muiden pitäisi hävetä, ei minun. Häpeän, että minua kohdellaan niin. Häpeän etten vieläkään osaa sanoa asiasta. Häpeän. Luikin piilooni häpeämään. Parempi minun on täällä omassa kolossa yksinäni olla kuin ei-haluttuna muiden kanssa.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/tunnetko_helposti_hapeaa_se_on_merkki_herkkyydesta (Hakupäivä 7.10.2017)

https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunteilla-on-viesti/liiallinen-hapea-haitallista/ (Hakupäivä 7.10.2017)

https://www.jotte.info/hapean-psykologiaa (Hakupäivä 7.10.2017)

Islam (UE4)

Puhtautta, rauhaa sekä Jumalan tahtoon alistumista, sitä on Islam.

Muhammad

Kuva 1.Muhammadia pidetään hyvänä esimerkkinä islamilaisista hyveistä, joita ovat rohkeus, anteliaisuus, puhtaus ja hurskaus.

Muslimit uskovat, että islamin uskonnon on perustanut Muhammad, joka eli noin 570-632jKr.

Muhammad jäi pienenä orvoksi, joten hänet kasvatti setä, joka kuului Quraishin heimoon.25-vuotiaana Muhammad avioitui oman työantajansa Khadijan kanssa. Avioliiton ansiosta Muhammadista tuli taloudellisesti riippumaton, jonka ansiosta Muhammad pystyi toisinaan vetäytymään vuorille mietiskelemään.Ollessaan noin 40-vuotias, sai Muhammad ensimmäisen näkynsä Hiran luolassa. Näyssä Gabriel (Jumalan enkeli) ilmoitti, että Muhammed oli valittu profeetaksi sekä Jumalan sanansaattajaksi.

Hiljalleen Muhammad alkoi kertoa näyistään Mekan kaduilla (sen aikainen tärkeä kauppa ja pyhiinvaellus keskus). Mekkalaiset kauppiaat alkoivat vastustaa Muhammadia, koska hän hyökkäsi varakkaiden elämäntapaa vastaan ja piti itseään jumalallisen ilmoituksen välittäjänä. Tämä antoi vaikutuksen, että hän olisi poliittinen johtaja. Ensin Muhammadia ja hänen seuraajiaan alettiin vainota ja lopulta Muhammadilta kiellettiin hänen oman heimonsa suojelu. Tällöin heimot takasivat jokaisen jäsenensä turvallisuutta ja taloudellisuutta. Niinpä Muhammadin ja hänen seuraajien elämä ei ollut enää turvallista Mekassa, joten heidän oli lähdettävä pois.

Muhammad ja hänen seuraajat muuttivat kaupunkiin vuonna 622 ja nimesivät kaupungin Medinaksi (Profeetan kaupunki). Täällä Muhammad sai soviteltua riitelevät heimot sovintoon, joka kirjattiin sittemmin Medinan perustuslaiksi sanottuun sopimusasiakirjaan. Sopimuksessa tunnustettiin Muhammadin uskonnollisuus ja johtajuus ja määriteltiin Medinan yhteisön rakenne ja heimojen asema. Tästä alkoi islamilainen ajanlasku.

Ennen Medinaan tuloa Muhammad kehotti seuraajia ottamaan Jerusalemin rukous suunnaksi. Medinassa hän kertoi paastomääräyksestä ja määräsi kokouspäiväksi perjantain.

Muhammadille islam oli paluu puhtaaseen abrahamilaiseen perinteeseen, jonka mukaan juutalaiset ja kristityt vääristivät Jumalan ilmoituksia, kun taas Muhammad sai ilmoitukset suoraan jumalalta, joten sanomat eivät vääristyneet ihmisten käsissä. Muhammadin ilmoitukset ei kuitenkaan päässeet vaikuttamaan Medinan juutalaisiin, jotka arvostelivat mm. ilmestysten raamatullista ainesta. Tästä seurasi välirikko, joten islamin harjoittamisen tapoja päätettiin muuttaa. Nyt rukoussuunta oli aina Mekkaan päin (vuoden 624 alken) ja samalla määriteltiin Ramadanin (paastokuukausi) säännöt.

Islamin oppi

Kuva 2. Muhammadin taivasmatka

Islamissa uskotaan vain yhteen Jumalaan, joka on Allah.Muhammadin mukaan kyseessä on sama Jumala kuin Raamatussa kerrottu Abrahamin Jumala.

Koraanissa sanotaan, että Jumala on ikuinen ja näkymätön, kaikkivoipainen ja kaikkitietävä, joka pelkällä sanalla sai luotua taivaat ja maat. Jumalan apuna toimivat sukupuolettomat henkiolennot, enkelit. Tärkeimmät niistä ovat arkkienkelit. Myös jinnit ovat älyllisiä henkiolentoja, mutta kuolevaisia. Ne ovat ihmisen kaltaisia, jotka voivat muuttaa myös muotoaan.

Koraani

Koraanin sanotaan tulleen suoraan Jumalalta, kun alku-koraani saatiin Muhammadin ilmestyksistä. Koraani on koottu kirjan muotoon 600-luvulla. Koraani sisältää 114 suurta , jotka on kutakuinkin järjestetty niiden pituuksien mukaan. Siellä on profeetta kertomuksia, vertauksia, saarnoja, rukouksia ja lakitekstejä.

Kuva 3. Koraani on apuna lähes kaikessa

Muslimit lukevat Koraania joka päivä ääneen sen alkuperäisellä kielellä eli arabialla. Näin siksi, että käännöstä pidetään tulkintana eikä enää alkuperäisenä ja muuttumattomana. Vaikka Koraani on jo pitkän ajan takaa, ei Koraania ole kuitenkaan aina ymmärretty kokoajan samalla tavalla.

Viimeinen päivä

Kuva 4. Arkkienkeli Gabriel esittelemässä syntisten kärsimyksiä helvetissä

Islamissa uskotaan viimeiseen päivään, jolloin kuolleet herätetään ja jokainen ihminen tuomitaan tekojensa mukaan Jumalan edessä. Kuoleman ja ylösnousemuksen välissä, vainaja on välitilassa, jossa saadaan esimakua paratiisista ja helvetistä. Tuomion luvun jälkeen uskovat kuitenkin pääsevät taivaaseen ja epäuskovat palavat helvettiin. Helvetti ei kuitenkaan ole lopullinen, vaan sieltä voi vapautua , kun on kärsinyt oman rangaistuksensa.

Palaaminen/kääntyminen

Islamin uskonnon näkökulmasta katsottuna ei uskontoon voi kääntyä, vaan siihen palataan. Joka tapauksessa muslimiksi voi ”kääntyä”, kun toistaa uskontunnuksen todistajien edessä.

Uskonnolliset velvollisuudet

Kuva 5. Rukoilu on arkea

Muslimien usko tulee ilmi jokapäiväisessä elämässä. Uskonnolliset velvoitteet koskevat sekä miehiä että naisia. Nämä uskonnolliset velvollisuudet ilmaistaan uskon pylväinä, jotka ovat uskonnontunnustus, rituaalinen rukous, almuvero, paasto sekä Mekkaan tehtävä pyhiinvaellus.

Rukouksiin on valmistauduttava puhdistautumalla, joka tarkoittaa kasvojen, käsien pesua kyynärpäihin asti ja jalkaterien pesua juoksevalla vedellä. Vaatteiden täytyy myös olla puhtaita.

Islamin uskontunnustus toistetaan joka päivä rukouskutsussa ja rukouksissa. Rituaalinen rukous on tehtävä viisi kertaa päivässä eli aamun koitteessa, keskipäivällä, iltapäivällä, auringon laskiessa ja illalla ennen nukkumista.  Rukouksen kulku on myös tarkasti määrätty eikä siitä poiketa. Kuitenkin kuka tahansa muslimi pystyy olemaan rukouksen johtajana, koska ei ole pappeja.

Perjantain rukouksella on kuitenkin omat johtajansa imaamit, joista otetaan mallia (rukoilijat kumartuvat ja polvistuvat yhtä aikaa).Perjantaisin keskipäivän rukoushetkessä moskeijassa on mukana myös opetuspuhe. Tämän opetuspuheen alku on tarkkaan määritelty, mutta loppu on vapaata puhetta. Rukoushetkiä voidaan pitää myös talon jossakin huoneessa tai huoneistossa. Rituaalisen rukouksen kanssa voidaan esittää myös vapaita pyyntörukouksia.

Toki muslimi voi rukoilla yksinkin missä vain, mutta yhteistä rukoushetkeä suositaan enemmän. Nykyään tämä suositus koskee enemmän miehiä kuin naisia.  Profeetan aikaan niin miehet kuin naisetkin rukoilivat moskeijassa, mutta myöhemmin naisia rohkaistiin (mielestäni ennemminkin pakotettiin) jäämään kotiin. Naisia ei oikeastaan haluta moskeijaan, koska naisten on huolehdittava kodista ja lapsista, joten naisten on vaikea irtautua kotoa. Moskeijassa naisten paikka on aina moskeijan takaosassa tai lehtereillä ylhäällä.  Takaosaan sijoittelua selitetään sillä, että näin naiset eivät pääse häiritsemään miesten keskittymistä.

Almuvero maksetaan omaisuudesta joka vuosi. Koraanin mukaan se maksetaan köyhille, vaikeuksista kärsiville, velallisten auttamiseksi ja yhteisön tarpeisiin, kuten opetukseen. Almuveroa ei ole tarkkaan määritelty vaan jokainen maksaa sitä oman harkintansa mukaan. Maksamatta jättämisestä ei kuitenkaan rangaista.

Kuva 6. Ramadanin aikaan muslimit keskittyvät uskonnollisiin asioihin

Joka vuosi vietetään Ramadan-kuukauden ajan paastoa. Tällöin muslimi ei saa syödä, ei juoda, ei olla sukupuoliyhteydessä eikä tupakoida aamunkoiton ja pimeän tulon välisenä aikana. Paastomääräys koskee vain ja ainoastaan terveitä aikuisia, joten sairaat, lapset ja raskaana olevat naiset eivät osallistu tähän paastoon.  Ramadanin päättymistä juhlitaan joka kerta vierailemalla sukulaisten ja ystävien luona sekä lähetetään onnittelukortteja toisille.

Kuva 7. Pyhiinvaellus Mekkaan edes kerran elämässä

Jokaisen muslimin velvollisuus on tehdä vähintään kerran elämässä pyhiinvaellus Mekkaan, jos vain se on mahdollista. Tällöin kaikki miehet pukeutuvat valkoisiin pyhiinvaellusasuihin, koska se korostaa miesten keskinäistä tasa-arvoisuutta.

Pyhiinvaellus tehdään Mekkaa ympäröivällä pyhällä alueella ja se lopetetaan Kaaban kiven kiertämiseen. Hyvin usein tähän kuuluu myös käynti profeetta Muhammadin haudalla Medinassa.

Ohjeita arkipäiviin

Islamin usko sallii syötäväksi kaiken, mikä on hyvää, mutta Koraani kieltää kuitenkin veren, sianlihan ja itsestään kuolleiden eläinten syömisen. Itsestään kuolleiden eläinten syönti kieltoon on hyvin looginen selitys, ei voida tietää mihin eläin on kuollut. Kuolleet eläimet lämpimissä oloissa kun ovat helposti tautien kantajia, joten ne ovat terveydelle vaarallisia. Sikaa taas pidetään saastaisena eläimenä, joka syö jätteitä, joten sian syöminen ei ole sallittu.

Kuva 8. Halal liha on sallittua syötävää, metsästys ajanviettona kiellettyä

Muslimille on sallittu halal-liha, joka on teurastettu niin, että eläimen kaulavaltimo katkaistaan ja veren annetaan valua kokonaan pois. Islam kieltää eläinrääkkäyksen ja eläinten kidutuksen, joten eläin on tapettava mahdollisimman kivuttomasti.

Kuva 9. Jopa viini on kiellettyjen aineiden listalla

Kiellettyjen ruokien syöminen ei kuitenkaan ole rangaistava teko, kun taas alkoholin nauttiminen on. Viinin juominen on rikos, jossa profeetta sunna antaa rangaistuksen. Nykyaikana alkoholin käyttäminen on laajennettu myös muihin huumaaviin aineisiin. Tupakka ei kuitenkaan ole huumaava aine.

Ympärileikkaus

Muslimit ympärileikkaavat poikalapset, vaikka tätä ei Koraanissa määrätä. Tapa on tullut profeetan sunnassa. Siinäkään ei varsinaisesti ole määrätty ajankohtaa, mutta useimmiten ympärileikkaus tehdään jo ennen murrosikää. Tapahtumaa juhlitaan naapureiden ja perheen kesken. Joillakin on tapana vielä pukea poika erityisiin vaatteisiin ja antaa hänelle lahjoja.

Tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu islamin uskontoon. Kuitenkin monessa maassa naisten ympärileikkaus on vain initiaatio-riitti, vanha tapa. Ainakin Egyptissä ja Sudanissa tämä tapa on kiellettyä, mutta silti niitä vieläkin harjoitetaan.

naiset hunnuissa

Kuva 10.  Naiset kulkevat hunnuissa julkisilla paikoilla

Profeetta Muhammadin aikaan naiset saivat kulkea julkisilla paikoilla ilman huntua. Kotona nainen hunnuttaa itsensä, jos vieraita miehiä on kylässä, mutta muuten he saavat olla ilman huntua. Koraanissa ei kehoteta naisia pukeutumaan huntuun, mutta niin miehiä kuin naisiakin kehotetaan pukeutumaan säädyllisesti.

Yhteisö ja laki

Kuva 11. Sharia on oma lakinsa

Islam on valtiollinen uskonto, jolla on oma lakinsa sharia. Sharin pääasiallinen tehtävä on ohjata ihmisiä elämään Jumalan tahdonmukaista elämää. Sharia voidaan katsoa kahdesta osasta. 1) uskonnolliset velvollisuudet eli rukous, almujen antaminen, paasto ja pyhiinvaellus sekä elämäntavat kuten ruokailu, häät ja hautajaiset. 2) lainopilliset ja poliittiset määräykset, joihin lukeutuvat henkilö- ja perhelait sekä kauppa ja omistuslait.

Oikean toiminnan esimerkkeinä ovat sunnat, jotka on sisälletty habitheihin eli perimätietokokoelmiin. Ne ovat kertomuksia Muhammadin sanomisista ja toimintatavoista.Tärkein on kuitenkin Koraani. Koraanissa on kuitenkin vähän yksityiskohtaisia ohjeita, joten on tukeuduttava myös profeetta Muhammadin sunnaan. Silloin, kun kumpikaan näistä ei tarjoa suoria toimintaohjeita, on sallittua käyttää päättelyä, jolloin etsitään näistä vastaavanlaisia tapauksia. Vaihtoehtona on myös yhdenmukainen mielipide (miesten kesken). Lain lähde voi kuitenkin myös olla vapaa kehittely, joka on vain tiukasti sidottu Koraaniin ja profeetan sunnaan.

Lähteet

Kirja: Uusi Arkki 4, maailman uskonnot. Jussi Ikkala, Kimmo Ketola, Kimmo Kääriäinen, Tuula Sakaranaho, Meri-Satu Sama’neh. Edita Prima oy Helsinki 2012

Kuva 1, 2, 4 . http://fi.wikipedia.org/wiki/Muhammad (Hakupäivä 25.5.2014)

Kuva 3. http://fi.wikipedia.org/wiki/Islam (Hakupäivä 25.5.2014)

Kuva 5. http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194829320554/artikkeli/sharia-laki+torpattiin+jalleen+yhdysvalloissa+tiesitko+naita+asioita+islamin+laista+.html (Hakupäivä 25.5.2014)

Kuva 6. http://blogs.thenews.com.pk/blogs/2012/07/practicing-muslims-only-in-ramadan/ (Hakupäivä 25.5.2014)

Kuva 7. http://www.world-architects.com/pages/13_13_mekka (Hakupäivä 25.5.2014)

Kuva 8. http://fi.muslimvillage.com/2013/07/22/41702/expert-halal-slaughter-helps-prevent-infectious-diseases/ (Hakupäivä 25.5.2014)

Kuva 10. http://blogs.independent.co.uk/2013/02/08/are-female-converts-to-islam-part-of-a-new-wave-of-feminism/ (Hakupäivä 25.5.2014)

Kuva 11. http://islam.ru/en/content/story/sharia-path-salvation (Hakupäivä 25.5.2014)

Kukkia Birgitalle, Siina Tiuraniemi

Kukkia Birgitalle, Siina Tiuraniemi

Kukki Birgitalle oli vaihteen vuoksi oikein selkeä luettava. Teoksessa oli kuitenkin suhteellisen paljon asiavirheitä, jotka häiritsivät lukemaa. Oliko kirjailija päättänyt kirjoittaa todellakin kirjaa asioista, joista ei ollut ottanut kokonaisuudessaan selvää vaan oli päättänyt ”uskoa” yleisiä harhakäsityksiä asioissa? Kyllä, näin minä uskon tässä teoksessa juuri käyneen.

Itse kiinnitin huomiota eniten siihen mitä aiheita kirja käsittelee ja kuinka niitä käsitellään. Mielestäni tärkeä ja ajankohtainen aihe oli koulukiusaaminen ja opettajien välinpitämättömyys asiaa kohtaan sekä hoitokoti, jossa terveys-suosituksilla oli suurempi merkitys kuin sillä, että asiakkaat voisivat toisinaan saada juuri sitä mitä itse haluavat ja pitävät tärkeänä ja hyvänä. Kuinka paljon muka voi menettää jos kerran viikkoon saisi ihminen palan suurta herkkuaan kuten lauantaimakkaraa tai lasillisen viskiä? Onko tarkoitus hoitokodeissa todellakin lytätä ihmisen kokoikäinen halunsa ja nautintonsa ja siirtää ja kumota ne ihmisen elämästä kokonaan pois? Onko hoitokotiin joutuminen todellakin sitä, että oman elämän nautinnoista on luovuttava? Kyllä, näin minä pahoin pelkään käyneen. Ihmisyys tuntuu menevän samalla kun sinne laitokseen joutuu ja sen ei pitäisi todellakaan mennä näin.

Teoksessa kuitenkin jouduin ihmettelemään missä vaiheessa Miska käy koulussa? En saa nyt yhtään kohtaa mieleeni, jossa Miska olisi mennyt kouluun. Tuntui, että Miska eli vain omaa elämäänsä, johon kuului alkoholi ja elämän sotkeminen. Miska ja Ville siltikin joutuivat kokemaan yhdessä paljon(kin) koulukiusaamista. Jos oli aina tietty ryhmä kiusaajia, niin kyllä opettajan luulisi tämän huomanneen vuosien saatossa. Onko todella näin, että opettajat haluavat sulkea silmänsä asioilta? Onko helpompaa antaa kiusattujen kärsiä kuin laittaa kiusaajia vastuuseen?

Ihmisissä laitoin merkille sen, että kirjailija toi näkyville ulkonäön vaikutuksen ihmisiin. Miska oli käsittääkseni aika huithapelin näköinen johon suhtauduttiin varauksella, mutta lopulta Miskasta kasvoi kuitenkin sisäisesti itsenäisempi ja varmempi. Minusta oli mukavaa seurata Miskan henkistä kasvua teoksen parissa. Ville taas tuntui rohkealta, suht hyvännäköiseltä, mutta hyvin pidättäytyvältä. Birgitta oli taas hyvin räikeä ja värikäs persoona, joka peitti omaa herkkyyttään ja pelkoaan kovan ulkokuoren alle… Päädyin siihen, että teoksessa haluttiin tuoda eteen sitä, että ihminen ei ole sitä miltä näyttää. Jokaisen sisällä, jokaisella ihmisellä on oma tarinansa. Jokaisen tarina taas johtaa siihen miksi kukin on sellainen kuin on.

Mielestäni tästä kaikesta huolimatta teoksessa hienosti heräteltiin Miskaa huomaamaan elämäänsä. Kaikki se kokemus tuntui avaavan Miskan silmiä, jossa hän pääsi huomaamaan mitä muut mahdollisesti ajattelevat hänestä, mitä mieltä hän oikeastaan itse oli asioista ja sitä mitä Miska todella itse haluaa. Ilman näitä kokemuksia ei Miska olisi päässyt kasvamaan elämässään eteenpäin. Siksi pidänkin tärkeänä näitä raskaita kokemuksia, jotka ravistavat ja herättelevät ihmisiä huomaamaan todellisuutta ja ennen kaikkea herättävät ihmisen näkemään oman itsensä.  Ilman ravistelua ei Miska tai kukaan muukaan ihminen pysty kasvamaan ja löytämään omaa paikkaansa yhteiskunnassa.

Aivan kuten jokainen ihminen, myös Miska toi ilmi sen, että ihminen tarvitsee huomiota, tarvitsee kiitosta ja kannustusta, jotta voi ja jaksaa pyrkiä eteenpäin. Miskahan kantoi hienosti vastuuta teoistaan. Hän säikkyi, mutta keräsi rohkeutensa ja uskalsi kohdata omat virheensä.

Näissä monissa kirjan kohdissa olisi jokaisella ihmisille tärkeää katsoa itseään ja ottaa opikseen virheistään ja menneisyydestään, ei niistä kannata tehdä itselleen taakkoja vaan itselleen vahvuuksia. Älä tee samoja virheitä kuin jotka olet aiemmin tehnyt, joista et pitänyt -> tee toisin ja pyri parempaan lopputulokseen. Virheistä on otettava opikseen. Kukaan ihminen ei voi olla tekemättä virheitä, on eri asia kuinka ne virheensä/taakkansa osaa kantaa. Onko ne virheet taakkoja vai lopulta kuitenkin voittoja? Monet raskaatkin asiat menneisyydestä voi olla lopulta vain omaan kasvamiseen tarvittavia paloja. Minua tämä teos todellakin laittoi pohtimaan ihan perusasioita. Toivottavasti teille muille käy samoin. =)

Lukemisen iloja!

Persoonallisuus

Kuva 1. Gordon Allport (1897-1967). Hänen määritelmä persoonallisuudesta: ”yksilön sisällä olevien psykofyysisten järjestelmien dynaaminen kokonaisuus, joka tuottaa hänelle ominaiset tavat ajatella, tuntea ja käyttäytyä.”

Persoonallisuudella Allport tarkoittaa meidän kunkin ominaisuuksien kokonaisuutta. Ihminen on näin ollen psykofyysinen järjestelmä, jossa fyysinen vaikuttaa psyykkiseen ja psyykkinen fyysiseen puoleen.

Kuva 2. Sarjakuva

Persoonallisuuteen liittyvät asiat ja ilmiöt ovat jokseenkin pysyviä, toistuvia sekä myös johdonmukaisia. Kuitenkin jokaisen persoonallisuus muuttuu kokemuksien kautta ja ajan kuluessa. Dynaaminen viittaakin kokoajan tapahtuvaan muutokseen sekä kehitykseen. Persoonallisuus kuitenkin näkyy aina erilaisissa muodoissa: ajattelussa, tunteissa ja käyttäytymisissä.

Persoonallisuuspsykologiassa on keskeisenä osana muutos, koska persoonallisuus kehittyy ajan myötä. Kuitenkin myös dramaattiset elämänkokemukset kuten mm. pysyvä sairastuminen ja ihmissuhdeongelmat voivat vaikuttaa persoonallisuuteen huomattavasti.

Joillakin ihmisillä persoonallisuudessa on jokin sellainen piirre, joka aiheuttaa persoonallisuuden omaavalle sekä hänen läheisilleen ongelmia. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu vaikeuksia ja ongelmia. Niistä huolimatta moni ihminen uskoo, että elämällä on jokin merkitys, asialla on jokin merkitys, jonka takia elämä on arvokasta.

Kuva 3. Usko, toivo, rakkaus

Ihmisillä on elämässään mukana erilaisia elämän hallintakeinoja. Joillakin se voi olla mm. uskonto, filosofia tai maailmankatsomus. Näiden uskomusten pohjalta ihmisten on helpompi elää ja niistä saa ihminen ammennettua voimaa omaan arkeen.

Persoonallisuuden pysyvyydet ja muutokset

Kuva 4. Pysyvää vai muuttuvaa?

Jokaisen ihmisen toiminta on aikaan ja paikkaan sidottua, emme siis toimi aina samalla tavalla vaan ajalla sekä paikalla on niin yhdessä kuin erikseenkin suuri merkitys. Kun me siirrymme tilanteesta ja olosuhteista toiseen, niin samalla mielen sisäiset tapahtumat sekä käyttäytyminen meillä muuttuu. Säännönmukaisuutta me saamme toimintaan yksilön, tilanteen ja ajankohtaisista tekijöistä.

Yksilöstä johtuva pysyvyys

Yksilöstä johtuva pysyvyys on kyseessä silloin, kun yksilö toimii eri tilanteissa sekä eri ajankohtina lähes samalla tavalla. Tämä johtunee yksilön persoonallisuuden piirteistä ja ominaisuuksista.

Toimintatavoissa on havaittu pysyvyyttä arkihavainnoissa: sosiaalinen ihminen on puhelias ja vilkas eri tilanteissa kuten mm. koulussa, työssä, harrastuksissa. Ujo ihminen taas käyttäytyy ujon ihmisen tavoin: ei ole vilkas eikä puhelias, ainakaan tuntemattomien seurassa. Tämä saattaa helposti johtaa siihen, että ujon kanssa on vaikea päästä puheyhteyteen. Kyse ei ole siitä, että ei ujo haluaisi tutustua vaan yksinkertaisesti kyse on ujoudesta. Ujouden ei ainakaan lyhyellä ajalla ole huomattu muuttuvan.

Tilanteista johtuva säännönmukaisuus

Tilanteista johtuva säännönmukaisuus on kyseessä silloin, kun eri ihmiset toimivat samoissa tilanteissa samalla lailla tai eri lailla. Esim. baarikäyttäytyminen, kirkkokäyttäytyminen, lääkärikäyttäytyminen. Joissakin tilanteissa on tiukkoja sääteleviä normeja, mutta joistakin löytyy vain viitteitä siitä, kuinka meidän jokaisen pitäisi toimia.

Säännönmukainen yhdysvaikutus

Meidän toimintaamme ei voida ikinä selittää persoonallisuuden tai tilanteen takia, vaan joka asiassa on otettava huomioon myös niiden säännönmukainen yhdysvaikutus. Sama tilanne saa erilaisia vaikutuksia, jotka ovat riippuvia jokaisen omasta persoonallisuudesta. Esimerkiksi lapsi voi käyttäytyä kotona villisti, mutta koulussa hän on kiltti. Toinen lapsi taas käyttäytyy kotona kiltisti, mutta on koulussa villi. Samaa voidaan soveltaa myös siihen, että yksi tykkää esiintyä isolle joukolle, mutta ei tykkää kohdata ihmisiä henkilökohtaisesti. Toinen taas tykkää kohdata ihmisiä henkilökohtaisesti, mutta ei tykkää puhua isolle joukolle.

Ajankohdan säännönmukaisuus

Tämä näkyy siinä, kuinka ihmiset kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat ennustettavalla tavalla aikojen kuluessa. Persoonallisuuden kehitys on sellainen, jossa säännönmukaisesti seuraa vaihe toisensa jälkeen. Esimerkiksi ihmissuhteet muuttuvat iän mukana. Ihmissuhteet ovat siis erilaisia lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Kaikissa kulttuureissa ajankohtiin liittyvä säännönmukaisuus ei kuitenkaan ole pätemässä.

Persoonallisuuden kehittyminen vaatii vaikuttavia tekijöitä

Kuva 5. Persoonallisuus löytyy jokaiselta.

Piirteet persoonallisuudessa

Usein persoonallisuuksia kuvataan piirteillä. Millainen? Oleellinen persoonallisuus siis pystytään tiivistämään muutamiin sanoihin. Minä olen omasta mielestäni mm. ystävällinen, varautunut, lempeä, rauhallinen, helposti ärsyyntyvä, sitkeä ja vastuuntuntoinen.

Persoonallisuuden piirteiden avulla kuvaaminen on peräisin Platonin ja Aristoteleen kirjoituksista, Raamatusta ja Koraanista, joten historia on pitkä. Aiemmin tosin piirteillä näytettiin sosiaalista asemaa, joilla pystyttiin kuvaamaan ryhmiä ja kansoja. Tällöin esimerkiksi ylempiluokkaisia sai sanoa vain jaloiksi ja rohkeiksi, kun rahvaita kuvattiin karskeiksi ja ahneiksi. Kuitenkin vielä tänäkin päivänä on nähtävänä pala menneisyyttä, kun kansoille annetaan nimityksiä, jotka kuvaavat kansa ominaisia piirteitä. Esimerkiksi Suomihan tunnetaan jurona kansana, jossa mies ei puhu eikä pussaa.

Kuva 6. Sarjakuva

Temperamentti

Temperamenttia olen tainnut käsitellä jo aiemmissa ilmiöissä, mutta koska asia on tärkeä persoonallisuuden perusta, on sitä syytä käsitellä ihan vähän lisää. =)

Temperamentti on biologisten perintötekijöiden kautta saatu persoonallisuus perusta, joka perustuu hermoston toiminnassa ilmentyviin yksilöiden välisiin eroihin. Temperamentti ei siis ole pelkästään tunne vaan se on myös toiminta. Koska temperamentti on biologinen perintötekijä, on temperamenttia havaittavissa jo pienessä vauvassa. Tämä näkyy vauvassa mm. siinä, kuinka vauva reagoi ärsykkeisiin.

Nykyisten tutkimusten valossa on erotettu useita temperamentin piirteitä, kuten mm. aktiivisuus, tunteellisuus, sosiaalisuus ja impulsiivisuus. Ero ihmisten välillä tulee näiden voimakkuuksissa. Aktiivisuudella tarkoitetaan sitä, kuinka voimakas ja nopea yksilön toiminta on eli kuinka jo lapsena muokataan ympäristöä mieleiseksi, halutaan huomion keskipisteeksi ja leikitään ja houkutellaan muitakin hurjiin leikkeihin. Tunteellisuus on sitä, kuinka voimakkaasti ja herkästi ilmaistaan kielteisiä tunteita epämukavissakin tilanteissa. Sosiaalisuus on sitä, kuinka taipuvainen on hakeutumaan toisten ihmisten seuraan. Impulsiivisuus on taas sitä, kuinka nopeasti reagoi asioihin ilman harkintaa. Impulsiivisen lapsen on hankala kontrolloida myös tunteita, ei ole keskittymistä juurikaan ja hän haluaa kokoajan vaihtelua ympäristöönsä.

Temperamentti vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen syvästi sekä pitkäkestoisesti. On syytä muistaa, että temperamentti ei kuitenkaan määrää yksin ihmisen kehitystä, vaan siihen tarvitaan myös ympäristötekijöitä.

Persoonallisuudella on peruspiirteitä

Aivan arkielämässä piirre on ominaisuus, joka tietyssä ihmisessä esiintyy johdonmukaisesti ja toistuvasti. Esimerkiksi ihmisen voi sanoa olevan sosiaalinen, kun hän toistuvasti eri tilanteissa sekä pitkällä aikavälillä tuo sosiaalisuuttaan ilmi. Persoonallisuuspsykologiassa taas piirteet ovat ominaisuusjatkumoita tai ulottuvuuksia, jolloin asialla on joka tapauksessa kaksi päätä. Esimerkiksi sosiaalinen ihmisen janaksi voidaan kuvata: ulospäin suuntautunut – sisäänpäin suuntautunut. Jos pohdit itseäsi tähän janalle, huomaat todennäköisesti sen, mikä käy useammille meistä: emme sijoitu kumpaankaan ääripäähän vaan jonnekin janan välille.

Kaksi lähestymistapaa persoonallisuutta kohtaan

Kuva 7. Kulmakiviä

1. Nomoteettinen lähestymistapa

Nomoteettisessa lähestymistavassa yksilöitä verrataan muihin yksilöihin. Tällöin tutkijan on tiedettävä, mitä asioita hän vertailee keskenään. Tavallisesti tiedonkeruuna käytetään kyselylomakkeita, joissa kysytään samoja asioita. Kyselylomakkeissa on usein valmiita vastausvaihtoehtoja, joista vastaaja valitsee yhden. Näin tutkijan on helpompi laskea kuinka paljon samanlaisia vastauksia samanikäiset ihmiset antoivat. Mitä enemmän samanlaisia vastauksia on, sitä varmemmin voidaan sanoa, minkälainen kukin ihminen tietyn ikäisenä yleensä on.

Nomoteettista lähestymistapaa käytetään usein tutkittaessa persoonallisuutta, persoonallisuuden piirteitä sekä muita ominaisuuksia. Ominaisuuksilla tarkoitetaan mm. sosiaalisuutta, älykkyyttä sekä menestymisen halua. Nomoteettisessa tutkimuksissa voidaan mm. mitata piirteiden voimakkuuden ilmentymistä eri-ikäisissä ihmisissä.

Nomoteettisia tutkimuksia käsitellään usein matemaattisilla menetelmillä eli käytetään kvantitatiivista eli määrällistä analyysiä, joissa tuloksia kerrotaan numeroilla. Nomoteettinen tutkimus antaa tieteellistä, yleistä ja kattavaa tietoa, mutta se on myös aika pinnallista. Näin siksi, että kyselyssä on rajattu määrä vastausvaihtoehtoja, joten yksilö on vain yksi mittauskohde muiden joukossa, jossa ei ehkä siltikään ole ”oikeaa keskiarvo ihmistä”. Jokainen ihminen on kuitenkin aina oma ainutlaatuinen itsensä.

1. 2.      Idiogravinen lähestymistapa

Idiogravinen lähestymistavassa keskitytään ymmärtämään ihmisten omia lähtökohtia. Tutkijat haluavat perehtyä syvälle ihmisen persoonallisuuteen. Usein haastattelut ovat hyviä lähtökohtia tämänlaisiin tutkimuksiin, koska tällöin saadaan perusteellinen kuvaus jostakin tietystä ihmisestä. Tällöin on helpompaa etsiä myös asioiden sekä tapahtumien välisiä yhtäläisyyksiä.

Tutkimuksessa tulokset ovat kvalitatiivisia eli laadullisia analyysejä, jotka kuvataan sanallisesti. Tällaisen tutkimuksen vahvuus on syvällinen persoonallisuuskuva ja koskettavuus. Tutkimuksissa on mahdollisuus selvittää mm se, miten mahdolliset mielenterveysongelmat liittyvät aiempiin elämänkokemuksiin. Tällöin toiminnan vaikutuksia etsitään persoonallisuudesta ja niitä jäljitetään aiempiin kokemuksiin esim. lapsuudessa. Haaste tällaisessa tutkimuksessa on, kuinka tutkija voi mielekkäästi, rehellisesti ja uskottavasti liittää asioita yhteen kokonaiseksi kertomukseksi, jossa mukana on myös selityksiä. Tiedon runsaus siis tuo myös haastetta, mutta myös se, että täytyy osata poistaa epäoleelliset asiat.

Idiografinen tapa antaa siis paljon selityksiä elämästä sekä tulkintoja persoonallisuudesta sekä elämästä, mutta niiden oikeellisuutta on hankalaa pystyä todistamaan oikeaksi.

Persoonallisuusteoriat

	Psykodynaamiset teoriat	Behavioristiset teoriat	Humanistiset teoriat	Piirreteoriat	Kongnitiivis-sosiaaliset teoriat
Tekijät, jotka säätelevät ihmisten toimintoja	Mielensisäiset voimat. Eritoten tiedostamattomat motiivit & tunteet.	Ympäristöärsykkeet. Klassinen & välineellinen ehdollistuminen.	Minäkäsitys, kokemukset, itsensä toteuttamisen halua &vapaatahto	Persoonallisuuden piirteet, jotka ovat perittyjä/perimän ja ympäristön vaikutuksesta syntyneet	Mallioppiminen &kognitiivinen oppiminen. Tapa käsitellä ja tulkita itseä.
Persoonallisuuden muutos ja keinot	Hidas & työläs. Vaatii mielensisäisten ristiriitojen tiedostamista	Helpohko. Opitaan virheellisestä käyttäytymistavoista pois & opetellaan uusia tapoja vanhojen tilalle.	Mahdollinen. Tarvitsee mahdollisuuden henkiseen kasvuun	Huono. Tietynlaisia persoonallisuuden peruspiirteitä ei voida muuttaa	Mahdollinen. Tiedonkäsittelytavat on muutettavissa
Esimerkkejä mielenterveysongelmien syistä	Torjuttuja, traumaattisia kokemuksia sekä mielensisäisiä ristiriitoja	Opittuja, virheellisiä reagointitapoja	Vääristynyt minäkuva, joka on syntynyt hyväksynnän puutteessa	Korostuneita persoonallisuuden piirteitä	Sisäiset mallit ovat virheellisiä sekä automatisoituneita. Myös vääristyneitä tulkintatapoja
Vahvuudet	Tunnistaa ihmisten monisyisen olemuksen ja niihin vaikuttavat tekijät	Tieteelliset kokeet	Positiivinen ihmiskuva	Nojaa tutkimusaineistoihin ja tilastollis-matemaattisiin menetelmiin	Korostaa mielensisäisiä tiedonkäsittelyä toiminnassa
Heikkoudet	Tieteellisesti vaikea todistaa. Nojaa potilastutkimuksiin.	Yksinkertaistaa ihmisen olemusta. Mielensisäisyyksiä ei huomioida.	Tieteellisesti vaikea todistaa. Liian optimistinen ihmiskuva.	Yksinkertaistaa ihmisten olemusta. Korostaa biologisia tekijöitä liikaa.	Ylikorostaa kognitiivisia toimintoja, jopa motiivien ja tunteiden kustannuksella.

Kuva 8. Mitä tapahtuu..?!

Behavioristi: ärsyke -> reaktio. Eli ihminen saa ympäristöstä ärsykkeen ja reagoi siihen.

Uusbehavioristi: ärsyke ->organismi -> reaktio -> seuraukset.

Ensimmäinen behavioristinen teoria syntyi John B. Watsonilta, koska haluttiin hyökätä psykologeja vastaan, jotka käyttivät sanoja ”tajunta”, ”tunne” ja ”mielikuva” mm. ajatusten ja tuntemusten raportointiin eli introspektioon. Behavioristit halusivat poistaa tällaisen introspektion ja kehittää ihmistutkimuksen, joka perustuisi ihanteisiin, joissa oikeita havaintoja ovat asiat, jotka voidaan mitata tai joissa voidaan päästä useammin yksimielisyyteen. Näin ollen behaviorismi rajaa tieteelliset merkitykset asioihin, jotka ovat yksiselitteisesti laboratorio-oloissa havaittavia, mitattavia, dokumentoitavissa ja tilastoitavissa ilman monimutkaisia tulkintoja. Näin voitiin huomioida myös käyttäytymisen reaktio ärsykkeisiin, joita saamme ulkoisista tapahtumista.

Watson oli voimakkaasti eläinkokeiden puolella, jotka toimisivat psykologian perustutkimuksen välineellä. Laajassa työssään vuonna 1914 Watson sai kuvattua vaistomaisia käyttäytymismuotoja, jotka olivat perinnöllisiä refleksisarjoja. Watson piti tärkeänä tutkimusmenetelmänä myös reaktioiden ehdollistamista. Behaviorismi lupasi ennustettavuutta; kun tunnetaan ärsyke, voidaan ennustaa siitä syntyvä reaktio. Mutta myös, jos havaitaan tietty reaktio, voidaan päätellä ärsykkeen luonne.

Clark L. Hull keskittyi ehdollistumisen pohjalle rakentamaan yleisen käyttäytymisen teoriamuotoa. Burrhus Fredrick Skinner taas tuki vahvasti instrumentaalista ehdollistumista eli operanttia. Sen näkökulma oli käyttäytymisen muuttuminen sillä lailla, että ihminen alkaisi toistaa reaktiota, josta saa palkinnon ja jolle mahdollisuuksien mukaan voidaan järjestää välineet, jotta voidaan saavuttaa toivottu lopputulos. Operantti ehdollistumiseen liittyy vastaavasti rangaistus, jolla saadaan aikaan välttäytymiskäyttäytymistä.

Skinner siis kiinnitti huomion operanttiin ehdollistumiseen, jossa elävä olio (eläin tai ihminen) ohjattiin halutunlaiseen käyttäytymiseen. Skinnerin resepti tähän on:

1. Tunnista reaktio, jonka haluat tapahtuvan.
2. Arvioi, kuinka usein reaktio tapahtuu aivan itsestään.
3. Valitse reaktion vahvistaja ja kokeile sen toimintaa käytännössä (palkinto).
4. a) Vahvistavaa ärsykettä käytetään systemaattisesti vahvistamisjärjestyksen mukaisesti niin kauan, että toivottu reaktio selkeästi tulee esiin.

b) Jos oikeaa reaktiota ei saada, vahvista sellaista käyttäytymistä, joka on haluttua vastaava reaktio.

1. Poista vahvistaja, niin näet, muuttuuko reaktion tiheys alkutilanteeseen. Jos palataan lähtötilanteeseen, on havaittavissa, että valittu vahvistaja sai aikaan halutun muutoksen käytöksessä. Halutessa voit manipuloida tulevaisuudessa samalla tavalla.

Behavioristissa käyttäytymistä saadaan muutettua negatiivista käytöstä parempaan, kun poistetaan tietty ärsyke, joka aiheuttaa negatiivisia käytöksiä. Rankaisuna käytetään sitä, että reaktio vahvistetaan tällä epämiellyttävällä ärsykkeellä. Rankaisusta ei kuitenkaan suoraan behavioristissa puhuta, koska kyse on ärsykkeistä, reaktioista ja niiden opettelemisesta.

Skinnerin mukaan ei ole olemassa spontaania taikka ei-palkitsevaa käyttäytymistä. Skinner kuitenkin myönsi, että on olemassa tilanteita, joissa ulkopuolinen tarkkailija ei pysty havaitsemaan tekijää, joka vahvistaa reaktiota. Skinner uskoi, että tällöin kyseessä on piilossa oleva sattumanvarainen vahvistussuhde, joka on alkuun piilossa tai kyseessä olisi vahvistuneen reaktion yleistyminen juuri sen tyyppisiin asioihin ja tilanteisiin.

1950- luvun puolivälin jälkeen behavioristi joutui siirtymään kognitivismin tieltä. Kuitenkin behaviorismin kokeellisia menetelmiä käytetään sovellettuna muistin tutkimuksissa. Behavioristi sai kuitenkin vaikutettua osaltaan psykologian itsenäistymiseen.

Humanistiset teoriat

Humanistinen psykologia on saanut vaikuttimet filosofian piirteistä. Tämä humanistinen teoria otti myös kantaa 1950-luvulla edeltäviin suuntauksiin. Kaikesta huolimatta humanistinen psykologi ei saanut muodostettua omaa koulukuntaa, mutta edelleen humanistisen teorian luoma ihmiskäsitys sekä arvomaailma ovat sellaisia, jotka on hyvä ottaa huomioon.

Humanistisissa teorioissa ollaan kiinnostuneita yksilöllisistä elämyksistä. Ensisijaisina ominaisuuksina pyritään näkemään luovuus sekä itsensä toteuttaminen. Subjektisuutta pidetään arvossa eikä persoonallisuuden kohteita määritellä objektivisuudella. Toisin sanoen humanistinen teoria pitää yksilön arvostamista, ainutkertaisuutta ja merkittävyyttä tärkeimpinä arvoina. Olennaista on siis ymmärtää ihmistä.

Ihmistä pidetään humanistisessa teoriassa ainutkertaisena, yksilöllisenä, luovana, esteettisenä, aktiivisena, itsensä toteuttavana, toimintaansa ohjaavana, motivoituneena sisäisesti, subjektiivisesti kokevana, mutta myös henkiseen kasvamiseen sekä vapauteen pyrkivänä ihmisenä. Ihmiskäsitys on humanistisessa teoriassa hyvin positiivinen, jossa ihminen on elämäänsä itse luotsaava tekijä. Myönteinen ajattelutapa on vaikuttanut jopa varhaiskasvatukseen, jossa se korostaa juuri luovuutta ja yksilöllisyyttä.

Kaikkein tunnetuin humanistiseen teoriaan perustuva teoria on tarvehierarkia, jolla selitetään ihmisen motivaatiota.

Lähteet:

Internet: Behavioristi: http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/skinner.html (Hakupäivä 8.3.2014)

Oppikirja: Persoona 5, persoonallisuuspsykologia. Ojanen, Anttila, Lähdesmäki, Oksala, Paavilainen. Edita Prima Oy, Helsinki 2009

Internet: humanistinen teoria: http://www.jmp.fi/~engrfi/ev2/doc/eg_ev-674.htm (Hakupäivä 9.3.2014)

Internet: humanistinen teoria: http://www11.edu.fi/etalukionv/psykka_ruotsi/index.php?cmscid=530&eid=559&subid=559 (Hakupäivä 9.3.2013)

Kuva 1. http://en.wikipedia.org/wiki/Gordon_Allport (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 2. http://myovaan.blogspot.fi/2014_01_01_archive.html (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 3. http://www.koilliskivi.fi/usko-toivo-rakkaus-16 (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 4. Image URI: http://mrg.bz/1Jhihu JPEG URI: http://mrg.bz/WjKPAp (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 5. Image URI: http://mrg.bz/gEWE5T JPEG URI: http://mrg.bz/38uk0i (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 6. http://www.riemurasia.net/kuva/Naisten-Temperamentti/6947 (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 7. http://193.167.122.14/Opari/ontTukiLuotettavuus.aspx (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 8. http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/1filosofiapsykologia/psykologia/psykologia1/oppiminen (Hakupäivä 21.3.2014)

Avaimia kasvuun

Kuva 1. Askel kerrallaan.

Ihminen tarvitsee kasvuunsa mieltä, ajattelua, tahtoa sekä tunteita. Ihmisen on tärkeää osata jäsentää tietoa, mutta täytyy osata myös päästää irti osasta tietoa. Psykologiassa ja kaikessa muissakin asioissa voidaan mennä äärimmäisyyksiin. Joskus on tosin helpompi kärjistää asioita (kuten tässäkin työssä välillä teen), jotta asioita on helpompi ymmärtää.

Ihmisen on suht helppo hypätä itsensä ja psyykkisen puolensa tutkimiseen, josta helposti saattaakin muodostua koko elämän mittainen projekti. Tärkeää onkin käsitellä omia tunteita ja elämäntapahtumia, mutta niistä jostain pitää joskus myös päästää irti.

Kuva 2. Psykologia

Psykologinen tieto on tukemassa ja auttamassa ihmisiä eri vaiheissa ja vaikeuksissa. Jokaiselta ihmisellä on omia ajatuksia ja hankittuja tietoja ihmisen mielestä, ajattelusta, oppimisesta ja tunteista.

Kuva 3. Tunnista jaksaminen

Ihmisten psyykkinen rakenne on herkkä sekä hieno, joten on vaikeaa sanoa, miten meistä jokainen kasvaa. Elämässä tapahtuu isoja ja pieniä mullistuksia. Toiset saavat mullistusten ansiosta käynnistettyä kasvun prosessin, ja toiset alkavat saamaan oireita psyykkisesti. Ja miksei näitä molempia voisi olla yhtä aikaakin!? Siksi on tärkeää, että jokainen yksilö meistä oppisi tunnistamaan ja mahdollisesti ennakoimaan tilanteita, joissa omat rajamme ylittyvät. Sanoisin rajoiksi sellaisia asioita, jotka ovat vastassa osaamisessamme, tehtävissämme ja ennen kaikkea jaksamisessamme. Tämän vuoksi olisikin hyvä tunnistaa oma ja muiden läheisten vointi sekä mahdolliset muutokset niissä.

Kuva 4. Elämä on kuin palapelin kokoamista.

Ihminen haluaa saada asioille nimityksiä, joten diagnosointi ja ongelmien ratkaiseminen on meille ominaista. Jokaisen pitäisi tietää tarkoituksensa, vastuunsa ja rajansa, jotta ylikuormittamista ei tapahtuisi. Tällainen tavallinen ihminen on huono diagnosoimaan psyykkisiä häiriöitä, mutta osaa kyllä tunnistaa omat tuntemuksensa. Kun tunnemme epävarmuutta tai jokin asia kalvaa mieltä, on parempi kysyä asiaa joltakin toiselta ihmiseltä, jos emme itse osaa itseämme auttaa.

Kuva 5. Auta, kun voit.

Yleensä on hyvä olla toisten ihmisten tukena ja lähellä, mutta joskus tulee kohtaan tilanteita, joissa paras vaihtoehto on etäisyyden ottaminen. Erityisesti etäisyyden ottaminen on hyväksi, kun pitkään jatkunut tilanne väsyttää ja vie omia voimavaroja liikaa. Ei kannata yrittää auttaa ihmistä, ei edes läheistä, jos se kuluttaa itseä liikaa. Hyvänä sääntönä pidän: Auttajan ei pidä muuttua autettavaksi. Jos vedät itsesi loppuu toisen ihmisen takia, muutut itsekin autettavaksi, joka ei palvele lainkaan tarkoitusta. Pitää jaksaa huolehtia myös itsestään. Itsensä on asetettava jaksamisessa kaikkien yläpuolelle. Et jaksa auttaa toisia, jos voit itse huonosti. Esimerkiksi kriisimielenterveystukihenkilönä (vapaaehtoisena) me emme mene töihin, jos oma elämäntilanne on huonossa asemassa. Tällöin joku muu, jonka elämäntilanne on parempi hoitaa työn. Jos joudumme tukalaan tilanteeseen työssä, joka vie meidät loppuun, me keskeytämme työpäivän.

Keskeneräisyys

Kuva 6. Hyväksy keskeneräisyys.

Toisinaan meiltä vaaditaan täydellisyyttä, mutta silti meille annetaan monia vaihtoehtoja, joista pitäisi valita se täydellisyys. Kokoajan ympärillämme olevat ihmiset antavat meille palautetta siitä, kuinka keskeneräisiä olemme. Emmekö voisi olla juuri tällaisena keskeneräisenä täydellisiä?

Opimme elämämme aikana huomaamaan, kuinka muut meidät näkevät. Opimme havaitsemaan, mitä meissä ja yhteiskunnassa arvostetaan ja rakastetaan. Opimme erilaisia koodeja, jotka kertovat meille, olemmeko ns. riittäviä. Jokainen meistä tietää mikä ihmisissä on kaunista ja rakastettavaa.. mutta kenen mielipide oikeasti on se, kuka on kaunis ja rakastettava?

Ajattelemme paljon, ja teemme kokoajan tulkintoja. Tulkitsemme asioita paljon alitajunnassa, joista seuraa lisää ajatuksia ja tunteita. Tulkintoja joita teemme, juontavat juurensa historiasta, itsetunnostamme ja siitä, mitä vasten asioita peilaamme.

Ihmiset ovat itse rakentaneet mitan, jolla mitataan suorituksiamme. Sitä kautta myös korostamme suorituksiamme. Keskeneräisyyden kanssa pärjää, jos tuntee ja hyväksyy itsensä ja unohtaa luomamme mittamme. Joskus paras keino myöntää ja todeta keskeneräisyytensä, on huumori. Huumori on tavallaan armollinen ja opettaa armollisuutta toisenlaisesta kulmasta tultaessa. Huumorin armollisuus auttaa suhtautumaan hetkiin, kipuihin ja virheisiin eritavalla, jossa asiat ei ole niin vakavia. Voimme itse valita, kuinka me suhtaudumme itseemme ja keskeneräisyyteemme. En sano, että se olisi helppoa, mutta se on mahdollista.

Muutos

Kuva 7. Muutokset ovat pelottavia. Silti niitä tarvitaan.

Nykyään muutoksia tulee ovista ja ikkunoista, joten täytyy osata löytää myös muutoksen pysäyttäjä. Muutoksen hyödyllisyyttä ei voida nähdä kunnolla, jos ei ensin pysähdy, katso ja pohdi sen tarpeellisuutta. Jokainen meistä ihmisestä muuttuu elämänsä aikana, jotkut enemmän kuin toiset. Myös ympäristömme muuttuu jatkuvalla syötöllä. Useinhan nämä muutokset soljuvat elämäämme ja sopeudumme niihin hyvin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme vastustaisi muutoksia. Ihminen, joka vastustaa muutosta, on jo mukana muutoksessa. Muutoksen mukana voi olla tietoisesti tai alitajuntaisesti, mutta tärkeimpänä huomiona pitäisin sitä, että muutoksen olemassaolo on silti jo hyväksytty. Monet kehittäjät ovat iloisia aina, kun huomaavat muutoksen vastarintaa, koska se vain kertoo siitä, että muutos on olemassa. Jos ihmiset olisivat muutoksia kohtaan välinpitämättömiä, kertoisi se siitä, että ihminen ei koe asiaan suhdetta eikä mitään muutoksia ihmisessä voi käynnistyä. Muutoksissa on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että aina emme voi vaikuttaa muutoksiin, vaikka kuinka haluaisimme. Toisaalta tiedämme, että muutoksen hyödyt näemme vasta myöhemmin, ei aina heti tässä ja nyt. Joskus siis hakkaamme päätä turhaan seinään muutoksien edessä. Joskus se muutos on parempi kuin nykyinen tilanne.

Joskus pään seinään hakkaaminen ei kuitenkaan ole turhaa, ei ainakaan itsensä tai läheisensä takia. Usein hakkaamme päätä seinään itsemme takia, koska uskomuksemme ns. määrää tekemään niin. Joskus pääsisi vain helpommalla kuin antautuisi muutoksen vietäväksi, mutta toisinaan jokin tärkeä oppi jää silloin oppimatta. Joidenkin muutoksien pelkkä hyväksyminen voisi säästää paljon energiamme. Tärkeää on oppia tunnistamaan, minkä puolesta kannattaa hakata päätä seinään ja mitä haluaa puolustaa. Usein emme pysty heti huomaamaan motiiviemme alkua eli sitä miksi teemme juuri jotain tiettyä asiaa. Se on aivan inhimillistä ja syytä oppia hyväksymään, olemmehan keskeneräisiä.

Jokainen ihminen (aikuinen) on elämänsä aikana nähnyt edes kerran epäoikeudenmukaisuutta. Epäoikeudenmukaisuuksien näkeminen saa meistä osan taistelemaan epäoikeudenmukaisuuden kitkemiseksi. Jos epäoikeudenmukaisuus koskettaa itseään, saattaa se saada vastustamaan muutosta. Joskus olisi vain helpompi välttää muutosta, vaikka nykyinen tilanne olisikin huono. Se huonotilanne on kuitenkin tuttu ja sitä kautta myös turvallinen. Ihminen on kuitenkin sen verran herkkä, että se tilanne saattaa hiljalleen alkaa käynnistämään ihmisessä muutosta, vaikka kuinka yrittäisi pysyä samana.

Muutos on aina matka kohti tuntematonta, joten jotkut sitä luonnollisesti pelkäävätkin. Elämä kuitenkin opettaa ja näyttää mitä hyötyä lopulta näistä muutoksista on ollut. Muutosta oppii ymmärtämään, oppii muuttumaan ja uskaltautumaan.

Kasvuprosessi

Kuva 8. Jokaisen kasvu on hieman erilaista.

Ihmisten kasvu on erilaista, kaikki eivät kasva samalla tavalla. Toiset kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Toiset taas dramaattisesti, joka voi johtua jonkin asian oivalluksesta tai jonkin tragedian seurauksena. Ja toiset sitten kasvavat näiden kahden välissä. Kasvu voi myös olla pyrähdyksellistä, joissa on erilaisia syklejä.

Tunnistaminen, on asia, joka saa kasvamisen käynnistymään. Jostakin asiasta herää kysymys, joka herättää uuden kysymyksen. Tällöin asiaa peilataan uudesta kulmasta. Ihmisen uskotaan oppivan, kun asioita peilataan erilaisista kulmista. Eli ihminen saa perspektiivejä asioille, kun joku toinen antaa asiaan toisenkinlaisen näkökulman. Yhdessä voi siis oppia ja oivaltaa joskus paremmin kuin yksin. Pääpointti on kuitenkin se, että kasvu käynnistyy, kun joudumme tilanteeseen, jossa tunnistamme jotakin, mitä tahansa. Joskus monet muut asiat ovat valmistaneet meitä kohtaamaan tämän elämäämme liittyvän asian (tunnistamiseen valmistava ketju). Tällä tavoin ihmistä voidaan valmentaa kohtaamaan asioita, jolloin ihminen lopulta on valmis kohtaamaan lopullisen asian. Pystymme katsomaan aina taaksepäin asioissa ja arvioimaan asioita. Tulevaisuuteen me emme voi katsoa ja olla varmoja asioista. Näin ollen aina tarvitaan tunnistamista ensin, ja sitten vasta voi käynnistää kasvun.

Kun halutaan kasvaa, on seurattava tunnistamista. Esimerkiksi, kun opinnot eivät etene, on syitä asiaan usein monia. Olennaista on kuitenkin tunnistaa tilanne ja tilanteeseen johtuvat tilanteet. On lopulta aika helppoa tunnistaa tekijät, jotka ovat ns. syyllisiä tilanteeseen, mutta on hankalampaa tunnustaa ne tekijät. Kun kuitenkin kaikki tunnistaa ja tunnustaa, on helpompi ottaa vastuu omasta opiskelusta. Ei tarvitse enää pohtia ja puhua tilanteesta vaan on muutettava pohdinnat teoiksi. Kun pohdinnat muuttuvat teoiksi, etenee opinnotkin eteenpäin. Tunnustaessa tilanteen, ihminen pääsee sitoutumaan kasvuun. Myöntäessään itselleen, ihminen myöntää olevansa muutoksen ja kasvun tarpeen. Tässä kohtaa ei kuitenkaan voi tietää, mistä kaikesta on luovuttava, ja mitä kaikkea tuleekaan kaiken luovutun tilalle.

Huomaatteko, tunnistaminen on yhtä kuin myöntäminen, että on keskeneräinen? Tunnistamisessa ihminen on vielä omassa ns. vanhassa minäkuvassa, jossa hänellä on tuttu ja turvallinen identiteetti. Tunnistamisen jälkeen on alettava hiljalleen irrottautumaan ja luopumaan vanhasta identiteetistä, vaikka ei olekaan yhtään varmaa, mikä uusi identiteetti on.

Kun ihminen päättää kasvaa, on asioita tehtävä konkreettisesti, ei riitä, että ajattelee asiaa. Kasvu vaatiikin ihmisessä muutoksen kolmella tasolla: minäkuvataso, taitotaso, toimintataso. Kun ihmisellä on ollut tietynlainen rooli, on ihmisen tietoisesti muutettava omia toimintatapoja. Kun huomaat nämä kolme tasoa, jotka pitää muuttaa, ymmärretään paremmin, että muutokset eivät tapahdu hetkessä. Meidän on totuttava muutoksiin ja opeteltava niitä käytännössä. Muutokset eri tasoilla, muuttavat luonnollisesti muitakin tasoja ihmisissä. Kun esimerkiksi ihminen alkaa tehdä jotakin, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt, muuttuu käsitys myös itsestään, joka taas johtaa taitojen kehittymisen asiassa.

Joitakin asioita on helpompi siirtää tekoihin kuin toisia. Tahdissa on mukana asiat, jotka ovat juurtuneet minuuteen ja kuinka paljon niitä elämässä on vahvistettu. On olemassa sellaisia asioita, joita on helpompaa kokeilla, ja joissa on helpompaa kasvaa. Kaikkein hitaammin kasvaa minäkuvan ja itsetunnon vääristymät. Jostain syystä kaikki negatiivinen on meihin juurtunut vahvemmin kuin positiiviset asiat.

Joskus ihmisissä tapahtuu ns. kuulaefekti. Ihminen riuhtaisee itsensä vanhasta kerralla ja pomppaa toiseen ääripäähän. Sieltä joudutaan palaamaan vanhaan (tarkastelu) ja sieltä taas palataan toiseen päähän (tarkastelu). Ihminen siis hyppii päiden välissä ja tarkastelee molempia kulmia ennen kuin löytää itselleen oikean kohdan. Joskus tämä pomppiminen ääripäiden välissä on hyväksi, koska tarvitsemme minäkuvaan vahvistusta. Usein ajan kanssa löytyykin omannäköinen suhde asiaan. Älä siis säikähdä, jos joskus huomaat olevasi kuula, joka pomppii laidasta laitaan. Luota siihen, että se oma keskipiste vielä löytyy sieltä.

Kriisit

Kuva 9. Kriisitkin kasvattavat.

Kriisejä on paljon, monenlaisia, jokaisella. Yksittäisen ihmisen kriisi on elämäntilanne, jotka jaetaan äkilliseen ja traumaattiseen kriisiin, kehityskriisiin sekä elämäntilannekriisiin. Kriisi iskee, kun omat aiemmat kokemukset ja reaktiotavat eivät riitä ymmärtämään tilannetta. Myöskin psyykkinen hallitseminen on tällöin hukassa. Jokainen kriisi kuitenkin käynnistää ihmisessä sopeutumisen. Itse tapahtuma ja sopeutuminen herättävät yhdessä erilaisia voimakkaita tunteita.

Jokaiselle meistä on oma historiamme ja niiden kautta muodostuneet kokemukset, joten meillä on myös erilaiset valmiudet toimia erilaisissa kriiseissä. Näiden erojen takia ei pysty tekemään yleistyksiä. Se kuitenkin on yhteistä, että kukaan meistä ei voi valmistautua äkillisiin ja traumaattisiin kriiseihin. Kuitenkin valmius nimetä tunteemme ja uskallus hakea apua, vaihtelee hyvinkin suuresti. Koskaan ei voi tietää, kuinka suuren muutoksen eteen ihminen joutuu kriisin osuessa kohdalle.

Kriisit ovat myös eripituisia. Kriisin työstämiseen sekä kriisin kohtaamiseen vaikuttaa myös se, kuinka ennakoitavissa kyseinen kriisi oli. Oli kriisin voimakkuus tai luonne mikä tahansa, liittyy lähes aina kriisiin menetys.

Äkilliset kriisit

Äkillisiin kriiseihin ei pystytä valmistautumaan (onnettomuudet mm.) Jokaiselle äkilliselle kriisille on ominaista se, että ne tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tällaisessa tilanteessa on välttämätöntä sopeutua, koska se on jo tapahtunut, eikä omalla toiminnalla ja valinnoilla ole enää mitään vaikutusta tilanteeseen. Usein tällaiset äkilliset kriisit aiheuttavat useita muutoksia, eikä elämä enää jatku samalla tavalla kuin ennen.

Äkilliset kriisit ovat traumaattisia silloin, kun aiheutuu henkinen vaurio (=trauma). Voimakkuudeltaan äkillinen kriisi ja traumaattinen kriisi voivat olla yhtä vahvoja. Erona on vain se, että traumaattinen kriisi johtaa selvään vaurioon, jota on työstettävä. Usein työstämiseen tarvitaan ammattilainen avuksi. Kriisiapu onkin psyykkistä sekä sosiaalista ensiapua.

Kehitys- ja kehitykselliset kriisit

Nämä kriisit ovat normaaleja kriisejä, jotka kuuluvat elämään ja kasvuun. Näissä pitää hyväksyä tai työstää muuttuvaa tai kehittyvää tekijää. Kehityskriisit ovat siirtymävaiheita, joita voidaan yhdistää vanhenemiseen, kasvamiseen, käännekohtiin elämässä sekä kehittymiseen. Muutostilanteet sekä muutokset itsessämme on jokaisella edessä, ja joudumme selviytymään niistä omalla tavallamme.

Kehityskriisit ovat oikeastaan hyväksi meille jokaiselle, koska ne muokkaavat sekä kasvattavat meitä kasvamaan juuri niiksi, joita olemme. Usein näihin tilanteisiin liittyy aiemmasta luopuminen sekä sopeutuminen uuteen.

Yksilön kasvamiseen liittyviä kriisejä nähdään mm. uhmaiässä, murrosiässä, koulun alkamisen yhteydessä, muuttamisesta lapsuuden kodista pois, ikäkriisissä, vaihdevuosissa sekä eläkkeelle jäädessä. Ihmissuhde kriisejä koetaan mm. seurustelun aloitusvaiheessa, naimisiin mennessä, lapsen syntyessä (erityisesti esikoisen syntyessä tai erikoislapsen syntyessä) sekä parisuhteissa.

Näistä kehityskriiseistä ihminen selviää usein itse, mutta lähipiirin tuki voi olla hyväksi. Kriisiapua harvoin tarvitaan. Toisinaan ihminen ei kuitenkaan halua kasvaa ja edetä kehityksessä eteenpäin, mutta sekin kuuluu normaaliin kriisiin, älä huoli. Silloin voi olla hyväksi myös turvautua ulkopuoliseen apuun. Älä turhaan jätä ottamatta yhteyttä ammattiauttajaan, jos tunnet tarvitsevasi apua kehityskriisissä. Yksilöllisiä, kun olemme, voi joskus kehityskriisi olla ylivoimaista.

Elämäntilannekriisi

Elämäntilanne kriisi ei ole yllättävä tai ennakoimaton kuten äkillinen kriisi. Tällaisen kriisin saattaa aiheuttaa iso muutos ihmissuhteessa, työssä tai asuinpaikassa. Esimerkiksi työttömyys, työpaikan vaihtaminen, ero puolisosta, sairaus, muutto toisaalle, asunnottomuus. Tällaiseen kriisiin saattaa liittyä vaiheita, jolloin on tehtävä päätöksiä omasta tulevaisuudesta tai kriisin ratkaisusta. Joissain tilanteissa on kuitenkin mahdollista, että itsellä ei ole sanavaltaa asiaan (mm. parisuhteen päätös, työpaikan menetys.). Tämäkin kriisi kasvattaa ja avaa meille ovia, joiden olemassa olosta emme ole aiemmin tienneetkään. Elämäntilanne kriisi myös ehtii usein kasvattaa meitä tilanteeseen, koska näistä on usein aiemmin jo ollut ilmassa tietoa tulevasta. Kaikki eivät toki tilanteita huomaa, jolloin elämäntilanne kriisi on hyvinkin yllättävä ja voi joissain tapauksessa saada äkillisen kriisin piirteitä.

Suru

Kuva 10. Suru kuuluu ihmisten elämään.

Kriisit aiheuttavat menetyksiä, vaikka ovatkin erilaisia, voivat ne nostaa pintaan surun. Suru on siis seuraus menetyksistä. Mieli suojelee ihmisiä surussa, ja laittaa työstämään tilannetta, surua ja kyyneliä yksi kerrallaan. Suru ns. pysäyttää ajan ja kiire katoaa.

Surullista ihmistä ei tarvitse välttää. On normaalia ja ymmärrettävää, että tilanteisiin ei ole aina olemassa oikeita sanoja tai sanoja ollenkaan. Me voidaan auttaa surussa elävää arkisissa asioissa, ruuan laitossa ja siivoamisessa. Se on välittämistä ja toisesta huolta pitämistä. Surussa ja kriisissä ihminen tarvitsee ihmistä, joka vain kuuntelee. Ei tarvita muuta. Surun vallassa oleva itse usein vie suruaan omalla tahdillaan eteenpäin. Joskus onkin hyvä taito osata olla hiljaa ja olla tekemättä nopeita ratkaisuja ja päätöksiä. Ne asiat tulevat kyllä ajan kanssa esiin.

Elämässämme koetaan yllättävää surua, ennakoitua surua, kehitykseen liittyvää surua sekä kokemattomia asioita. Kokemattomilla asioilla tarkoitetaan sitä, että ihminen ei ole saanut elämässä jotakin, jota olisi kovasti halunnut. Esimerkiksi, lasta ei ole saatu, puolisoa ei ole löydetty, on jääty vaille isän ja äidin rakkautta. On totta, että surun tunnistaminen on helpompaa, jos kyseessä on vaikka lapsettomuus, mutta silti sen surun työstäminen ja hyväksyminen on hankalaa. Tunnistaminen on kuitenkin yksi askel kohti suruprosessin käsittelyä. Pitkä matka surun käsittelyssä on, jos kyseessä on vaikka isän ja äidin rakkauden puuttuminen. Tällainen tarvevajaus siirtyy helposti aikuisuuteen ja muihin ihmissuhteisiin. Siitäkään huolimatta, tarvetta ei välttämättä saa korjattua. On kuitenkin selvää, että olo sekä elämä helpottuu, kun ihminen saa annettua tarpeelleen ja tilanteelleen nimen. Tällöin asiaan ei pääse valheita ja häpeää, koska toisinaan häpeä aiheuttaa sen, että surusta on vaikea puhua. Asiasta puhuminen kuitenkin auttaa ymmärtämään ja käsittelemään surua.

Suru elää aina omaa kulkuaan. Joskus surua ei näe, toisinaan suru on kuin putous. Täytyy muistaa, että itku ei aina ole se oikea ja ainoa tapa, jolla voi näyttää surunsa. Menetystä voidaan työstää eteenpäin pala kerrallaan. Ensin hyväksytään asiasta pieni osa, jonka jälkeen eletään hetki surren sitä asiaa hyväksyen. Suru on niin yksilöllistä, että ei voida sanoa, mikä on oikea tapa, onko edes oikeaa tapaa surra?

Merkittävän asian menettäminen johtaa joskus siihen, että asiaa ei voi ensin hyväksyä ollenkaan. Tällöin ihminen on shokkivaiheessa, jonka tarkoituksena on suojella mieltä, koska ihminen ei ole valmis vielä käsittelemään asiaa. Shokkivaiheen jälkeen tulee reaktiovaihe, jolloin silmät avautuvat ja ihminen alkaa hiljalleen ymmärtää, mitä on tapahtunut. Yksilöllisesti sekä ajan avulla ihminen käy asioita läpi, jonka jälkeen voidaan suunnata elämässä eteenpäin. Tapahtumia ei kuitenkaan unohda, mutta ne eivät sen jälkeen myöskään ole estämässä tasapainoista elämää.

Surun kuin kriisinkin kohdalla on syytä hidastaa elämän vauhtia. Ei tarvitse kiirehtiä asioiden käsittelyä. Hidastamisella voidaan luottaa siihen, että kaikella on aikansa, niin myös surulla. Mieli kertoo, kuinka kauan on välttämätöntä käsitellä asiaa. Toiminnassa ja kiireessä on yleensä kyse siitä, että me emme voi sietää epätietoisuutta. Näin ollen pyrimme mahdollisimman nopeasti poistamaan epätietoisuuden lähdettä.

Minä

Kuva 11. Joku on ovela kuin kettu

identiteetti

Kuka minä olen? Siinä kysymys, joka vastaa kysymykseen identiteetistä. Identiteetistä voi kertoa jonkin roolin (työrooli, kotirooli, kaverirooli), nimikkeen ja aseman kautta. Kuinka helppoa onkaan kertoa itsestään ammattinsa, perheroolin ja koulutuksen kautta!

Minäkuva

Millainen minä olen? Minäkuva kertoo sen, mitä mieltä tai minkä käsityksen olet itsestäsi luonut. Minäkuvalla kerrot itsellesi ja toisille sen miten käsität itsesi. Minäkuva tosin väärentyy helposti heikossa itsetunnossa. Omaa käsitystä itsestään voi kuitenkin aina muuttaa ja muokata.

Itsetunto

Arvostanko itseäni? Olenko merkityksellinen? Itsetunto vaatii oman minänsä tuntemista ja arvostusta itsestään terveellä tavalla. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, pystyy näkemään itsensä heikkoudet ja vahvuudet ja olemaan silti itsestään tyytyväinen. Itsetunto voi olla alentunut tai vääristynyt jonkin kokemuksen vuoksi. Toisinaan kokemus vaikuttaa koko itsetuntoon, mutta toisinaan se vaikuttaa vain osaan itsetuntoa.

Itsetunto on sidottu tilanteisiin. Saman asian tekeminen erilaisissa tilanteissa tuntuu erilaiselle, koska itsetunto määrittyy vaatimusten perusteella. Esimerkiksi opiskelijan on helpompi olla työharjoittelussa kuin näyttöä tekemässä, koska työharjoittelussa harjoittelet asiaa, mutta näytössä opiskelijan on osattava hommat.

Itsetunnon yksi osa-alueista on itsetuntemus, joka lisää tietoa sekä ymmärrystä itsestä. Erilaiset kysymykset, käsitteet sekä keskustelut antavat lähtökohtia itsensä tuntemiseen, tutkimiseen sekä jäsentelyyn.

Harvassa on ne ihmiset, joilla ei olisi jotain vajetta tai tyhjää tilaa. Ihmisellä voi olla riittämättömyyden tunne yhdellä tai muutamalla osa-alueella. Meille on opetettu tiettyjä toimintatapoja, asenteita, taitoja, identiteettejä, joiden mukaan meidän pitäisi olla. Kun huomaat jääväsi pohtimaan itsestäsi jotakin, pysähdy kokonaan ja käsittele asia, ennen kaikkea hyväksy. Itsetunnon ja minäkuvan korjaamisessa on tärkeä todellisuus sekä armollisuus. Eli itseään pitää rakastaa sellainen kuin on. Saa olla keskeneräinen, ei ole pakko olla täydellinen.

Minä tietoisuus

Kuinka tietoinen olen itsestäni milläkin hetkellä? Mitä ajattelet? Oletko yleisesti tietoinen itsestäsi? Minätietoisuus vaihtelee eri ihmisten välillä rajustikin. Toiset meistä ovat tarkkaavaisia omia sanojaan ja olemustaan kohtaan. Toiset taas eivät juuri lainkaan kiinnitä huomiota sanojen ulosantiin ja omaan olemukseen.

Minätietoisuutta kehitetään elämän aikana monissa eri yhteyksissä. Esimerkiksi suurperheen lapsi saa monipuolisempaa minätietoutta, kun moni ihminen hänen kasvuympäristöstään kertoo niitä. Tällainen kehittää taitoa nähdä itsensä ja antaa mahdollisuuden tarkastella itseään eri tilanteissa. Eron voi huomata myös siinä, jos pidät puhetta kotona läheisille ja vastaavasti pidät puheen isolle joukolle tuntemattomia. Miltä kumpikin tilanne tuntuisi? Kummassa on helpompaa olla minä? Kumpi on sinun juttusi?

Itseluottamus

Arvostanko itseäni? Itseluottamus syntyy itsensä arvostamisesta. Joissain tilanteissa on luotettava itseensä, joten täytyy osata arvostaa itseään ja luotettava, että pystyy hoitamaan tilanteen. Toki myös itsearvostus vaikuttaa itseluottamukseen. Eli koetko olevasi riittävä ja arvostatko itseäsi? Itseluottamus siis säätelee luottamusta ja varmuutta eri tilanteissa. Itseluottamuksen tehtävä on näyttää ihmiselle itsestään eri puolia. Oma minätietoisuus taas antaa valmiuden arviointiin itseään tilanteessa. Keskipisteenä siis on kokemus omasta merkityksestä sekä arvosta.

Ihmisen pitäisi oppia tuntemaan itsensä, jotta voi tarkastella käsityksiä itsestään. Toki ymmärrys omasta itsearvostuksesta ja itseluottamuksen realistisina antavat hyvää näkemystä. Kuten huomataan, niin minätietoisuus, itsearvostus ja itsetuntemus kulkevat käsi kädessä.

Pelko

Kuva 12. Jokainen pelkää jotakin.

Pelko kuuluu perustunteisiimme, jonka tarkoituksena on suojella meitä. Pelko valmistaa meidät toimimaan tilanteissa mahdollisimman hyvin. Parhaimmissa tapauksissa pelko suuntaa meidän tarkkaavaisuuden ja ajattelun oikeisiin asioihin.

Pelko on kiinnitetty identiteettiimme ja minäkuvaamme, ja on näin ollen uhkana minuudellemme. Tällaisesta voidaan käyttää nimitystä pelkoidentiteetti, jossa arkuus ja pelokkuus ovat vahva osa omaa persoonallisuutta ja identiteettiä.

Ensisijainen eli primaarinen pelko suojaa meitä oikeilta vaaroilta, ja sekundaarinen eli toissijainen pelko suojaa meitä näennäisiltä vaaroilta. Kasvua hidastavissa tai estävissä peloissa ei kyseessä ole henkeä uhkaava vaara. Potentiaalisen vaaran alueella on silloin tarkastelussa asiat, tekijät. tapahtumat ja ihmiset, jotka saavat meille turvattomuuden tunteen tai pelkoa.

Pelko esiintyy meissä eri tavoin. Pelko on tunne, mutta se voi näkyä myös ajatuksissa, toiminnoissa ja reaktioina. Opimme kuitenkin elämässä paljon pelosta ja sen tarpeellisuudesta. Esimerkiksi, kun vanhempamme ovat pelänneet jotain, ja viestittäneet pelostaan lapsille, tulee asiasta todennäköisesti myös lapsille pelottava.

Pelottavat kokemukset jättävät meihin jälkensä ja vaikuttavat hyvin usein asioihin alitajuisesti. Esimerkiksi traumaattiset kokemukset ovat tällaisia. Mutta myös arkiset tilanteet saattavat jättää voimakkaan pelon tunteen, jos olemme ehtineet tulkita, että tilanteeseen saattaa liittyä vaaraa. Erityisesti lapsuudessa koetut asiat jättävät meihin vahvan ja alitajuisen tilan. Tällaisten pelkojen kohdalla kannattaa miettiä ammattilaisen kanssa keskustelemista. Pelon kanssa ei tarvitse elää, pelon ei tarvitse hallita elämää.

Ihmiset voivat pelätä mitä vain. Aina emme välttämättä edes tunnista tilaa peloksi. Pelko nimittäin voidaan tuntea häpeäksi, jonka takia pelottavia tilanteita vältellään. Esimerkiksi opiskelija voi pelätä tentissä epäonnistumista niin paljon, että jättää valmistautumisen väliin, jotta epäonnistumiselle olisi sitten olemassa hyvä selitys. ”En ehtinyt lukemaan”, koetaan hyvänä selityksenä, kun koe menee pieleen.

Ihmiset usein pelkäävä, että oma keskeneräisyys näkyy muillekin. Tällaisen taustalla on usein hylkäämisen pelko tai, että häntä ei hyväksytä, rakasteta tai kunnioiteta. Olisi hyvä muistaa, että kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea eikä kaikkien tarvitse pystyä kaikkeen.

Kun tunnistat omat pelkosi ja turvattomuuden tunteen lähtökohdat, voit kasvaa. Pelon kohdalla kasvaminen tarkoittaa astumista tietoisesti oman turva-alueen ulkopuolelle, koska kasvu on aina matka kohti tuntematonta. Pelon voi alkaa voittamaan vasta, kun kohtaa pelon. Pelkkä pelosta puhuminen antaa omalle pelolle toisenlaisen suhteen. Ei pitäisi hävetä peloista puhumista, koska se on rohkeaa ja auttaa meitä kasvamaan.

Keskeneräisyyden on hankalaa antaa näkyä ulospäin toisille ihmisille, vaikka jokainen meistä on keskeneräinen. Olemme armottomampia itseämme kuin muita kohtaan. Kun joku toinen epäonnistuu tai pelkää, kannustamme häntä ja löydämme tilanteesta juuri hänen vahvuudet. Itsellemme emme osaa juurikaan näin tehdä. Moitimme itseämme helposti pelkuriksi, mutta toisille emme näin sanoisi. Miksi emme siis tsemppaisi itseämme moittimisen sijaan?

Uskomus

Kuva 13. Usko tai älä usko. Valitse itse.

Uskomuksissa kyse on käsityksemme asioista. Olipa asia sitten mm; minä itse, tekeminen ja tekemättä jättäminen, elämä, taito tai Jumala. Jokainen uskomus ohjaa elämäämme ja näkyvät toiminnassa tai toiminnasta jättämisessä. Lapsuus ja nuoruus erityisesti rakentavat uskomuksia omasta itsestään ja elämästä. Jotkut uskovat mihin tahansa ja toiset eivät usko oikein mihinkään. Molemmat ovat täysin hyväksyttyjä vaihtoehtoja.

Uudet ihmissuhteet, opiskelu ja työ ovat aina haastamassa omia uskomuksiamme. Ihminen jolla on heikko itsetunto, on hankalaa jopa joskus mahdotonta kyseenalaistaa omia käsityksiä. Kannattaa tarkastella omia uskomuksia sen hyödyn vuoksi, mitä siitä saa. Sen kautta pystyy hahmottamaan vahvuuksiaan, mutta myös uskomuksia siitä, mihin ei usko pystyvänsä koskaan. Eli kyseessä on ns. pystyvyysuskomus eli omaan itseensä pystyvyyteen liittyvä uskomus. Saatat huomata, että pystyt siihen sittenkin!

Uupumus ja jaksaminen

Kuva 14. Kuuntele itseäsi.

On olemassa fyysistä, psyykkistä, sosiaalista sekä hengellistä uupumista. On tärkeää opetella kuuntelemaan omaa kehoaan, jotta liiallisen uupumisen voisi välttää. Kun ruumis lähettää viestejä väsymyksestä, on ne syytä ottaa heti huomioon, tutkittava uupumisen lähde ja hoitaa oireet. Jos uupuneisuudesta hoidetaan vain oire ja jätetään huomioimatta sen lähde, tulee uupumus todennäköisesti uusiutumaan hyvinkin pian. Aina on tärkeää hoitaa myös uupumisen lähde, ei pelkkiä oireita.

Fyysinen uupuminen

Fyysinen uupuminen on kaikkein konkreettisin, koska muutoksia voi nähdä ruumiissa, joka antaa kokoajan meille viestejä asiasta. Monesti käy niin, että alamme kyllä hoitamaan oiretta, mutta emme paneudu syyhyn, joka sen aiheuttaa. Ruumiin antamat merkit on kuitenkin yksilöllisiä. Toisilla siihen reagoi vatsa, kun toisilla oireilee selkä ja toiset menettävät yöunensa. Tällöin univaikeuksina ilmenee nukahtamisvaikeus tai sitten ihminen alkaa herätä jo aamuyön aikana ylös. Uni on meidän jokaisen biologinen tarve, vaikka onkin yksilöllinen.

Myös syöminen on yksi uupumuksen oire, koska syömisellä ihminen saa hallinnan tunnetta. Syöminen itse asiassa jopa hetkellisesti poistaa ahdistusta, joka koukuttaa syömään lisää. Syöminen ei kuitenkaan koskaan poista ahdistusta, vaikka siltä tuntuisi vaan se tuo jopa yhden uuden ahdistuksen aiheen lisää.

Psyykkinen uupuminen

Psyykkisen tason uupuminen vaikeuttaa mm. ajattelun toimintoja eli kognitioihin liittyviä vaikeuksia. Uupumus aiheuttaa tällöin muistin, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden heikentymistä sekä oppimisen vaikeuksia. Ihmiset harvoin huomaavat kognitiossa tapahtuvia muutoksia, mutta tunteissa havaittavia muutoksia näkyy läheisille ihmisille. Monella tämä näkyy itkuisuutena, ailahtelevaisuutena sekä ärtyneisyytenä. Se miksi uupunut ei näe näitä itse johtuu siitä, että uupumus on heikentänyt omaa arviointikykyä. Arviointikyky heikkenee jo heti alku metreillä, joten on lähes mahdotonta huomata sitä itse.

Sosiaalinen uupuminen

Sosiaalisen tilan uupumus näkyy sosiaalisissa muutoksissa. Ihminen alkaa vältellä toisia ihmisiä tai pelkästään joitakin tiettyjä ihmisiä. Ihminen voi väsyä niin paljon, että ei enää käytä sosiaalista mediaa tai kännykkää. Sosiaaliset tilanteet vähentyvät uupumuksen edetessä, jolloin myös uupumuksen havaitsijat ovat kaukana.

Hengellinen uupuminen

Hengellisellä tasolla käymme taistelua. Elämässä on jokaisella erilaisia aikoja ja taisteluja. Ruumiin ja mielen väsyminen vie voimia hengelliseltä hyvinvoinnilta. Joskus suorittamista vaativa minäkuva saa meidät suorittamaan hengellisiä asioita, joka saattaa johtaa hengelliseen uupumiseen.

Hyvinvointi

Kuva 15. Tee asioita, joista saat hyvänmielen.

Nykyaikana ovat ihmiset vieraantuneet itsensä hoitamisesta. On tärkeää muistuttaa itseään jaksamisesta ja hyvinvoinnin perusasioista. Ei riitä, että tiedetään, mitä hyvinvointi on vaan asioille myös täytyy tehdä jotakin. Jokainen meistä varmasti tietää, kuinka paljon marjoja ja vihanneksia olisi syötävä päivittäin. Moniko syö? Terveellinen ruokavalio on yksi hyvinvointiin liittyvä tärkeä asia. Kun syöt hyvin, voit hyvin.

Moni meistä ajattelee, että pitäisi olla itse erilainen ja tehdä enemmän ja olla erilainen. Tulkitsemme aina kaiken palautteen, mutta väsyneenä tulkitsemme ne itsellemme epäedullisin tavoin. Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia omasta nukkumisesta ja laadukkaista yöunista. Myös se auttaisi, kun asioista puhuttaisiin säännöllisin väliajoin. Tällöin saa aikaa suhtautua pieniin palasiin kerrallaan, eikä isoa roskasäkkiä nakattaisi harteille kannettavaksi kerrallaan. Kuten on jo ilmi tullut, ei kukaan voi kasvaa ja muuttua yhdessä yöksi. Siksi olisi tärkeää keskustella asioista pieni pala kerrallaan ja säännöllisesti.

Tasapaino

Kuva 16. Elämä vaatii tasapainoa, tasapainoittelu

Tasapainon eli balanssin olisi syytä olla elämässä myös kohdallaan. Jaksaminen edellyttää riittävää lepoa säännöllisesti. Lepo ei ole pelkkää unta vaan se on myös asioiden tekemistä, jotka tuottavat mielihyvää. Kannattaa tehdä kaikkensa, jotta muistaisi aina, mikä tuo itselleen mielihyvää?! Lepo on hyväksi joka ikinen päivä, erityisesti rankkojen kokemusten jälkeen. Täytyy muistaa, että olemme erilaisia ihmisiä, joten meillä on myös erilaiset tavat levätä. Se miten naapuri lepää, ei välttämättä toimi juuri sinulla.

Jokainen meistä voi kuitenkin löytää oman tasapainonsa, kun jaksaa sitä vain etsiä. Tasapainoa voisi kuvailla vaa’alla. Jos toinen pää on ylhäällä ja toinen alhaalla, ei elämässä ole tasapaino kohdallaan. Kun molemmat päät saadaan samalle tasolle, on tasapaino elämään löytynyt. Tasapaino löytyy vain itseään kuuntelemalla ja kokeilemalla asioita oikeasti. Epätasapainossa ihmisellä on liikaa asioita tai vääriä asioita. Tällöin tilanne tuntuu kuormittavalle. Epätasapaino pääsee syntymään helpoiten silloin, kun yritämme liian paljon.

Vaihtelu

Kuva 17. Vaihtelu virkistää a i n a.

Variaatio on vaihtelua tai monella tavalla tekemistä. Vaihtelu siis todella virkistää ihmistä. Erityisen tärkeää vaihtelua tarvitaan raskaille ja intensiivisille asioille ja tehtäville. Vaihteluksi riittää hetkellinen maiseman vaihdos, jotta mieli ja ruumis pääsevät eri tilaan. Vaihtelun tehtävä on siis irrottaa meitä jostakin asiasta. Esimerkiksi lomien pitäminen töistä ja opiskelusta tuovat vaihtelua arkeen.

Ihminen hyötyy paljon tavoitteiden asettelusta ja niiden saavuttamisesta. Tavoitteet ovat yksi variaation muoto. Jokaisella prosessilla on oma alkunsa, työskentelynsä ja loppunsa. Tällöin ollaan kokoajan vaihtelevassa työn eri vaiheissa. Työelämä kuitenkin nykyään menee epäterveelliseen suuntaan, eikä siellä ole tarjolla tällaisia vaihteluita. Jaksamista ajatellen olisi tärkeää tehdä sopivassa määrin mielekkäitä ja vaihtelevia asioita. Kokoajan ei pitäisi olla aloittamassa vain uutta.

Variaation avulla voimme tietoisesti ja tavoitteellisesti luoda ja suunnitella elämää. Pystymme merkitsemään kalenteriin lomia, ajankohtaisia tapahtumia sekä aikaa itselle. Pystymme siis luomaan tavoitteellista terveyttä elämämme rytmiin.

Opiskellessa opiskelija on kokoajan keskeneräisessä prosessissa ennen kuin saavuttaa loppunsa. Tällöin voi tulla henkinen tunne riittämättömyydestä, ellei kokoajan ole tekemässä jotakin. Tämä johtaa itsensä syyllistämiseen, joka taas syö energiaa hyvin paljon. On hyvin tavallista, että varsinkin etäopiskelijat syyllistävät itseään elleivät kokoajan opiskele. Tästä voi todeta, että opiskelija on koko prosessin ajan jatkuvassa opiskelutilassa. Opiskelijallekin on siis tärkeää merkata kalenteriin vapaa-aikoja, jolloin ei opiskella. Tämä käynnistää muutenkin myönteisen suhtautumisen, jolloin ruumis kokee variaation vaikutuksen.

Pysähdys

Kuva 18. Pysähtyminen on itsensä suojelemistakin.

Pysähtymistä itsensä pohtimiseen on vähäteltyä. Toiset meistä ei osaa edes kuvitella, mitä se voisi olla. Kyse on kuitenkin vain pienistä eripituisista hetkistä, jolloin vain ollaan omien ajatusten ja tuntemusten kanssa. Kun tämä taito kehittyy, pystyy samaan aikaan tekemään myös kaikkea muuta. Jokainen kuitenkin pystyy löytämään itselleen oikean tavan pysähtyä. Toisille se on lenkki aamuisessa metsässä ja jollekin toiselle se on sauna. Se voi olla siis mitä vain.

Muista, että kun pitää huolta itsestään, silloin jaksaa ja haluaa pitää huolta myös toisista. Itsensä kuunteleminen on myös itsensä arvostamista.

EI

Kuva 19. “Ei” huolehtii hyvinvoinnistasi.

Teot ovat myös yksi iso tekijä hyvinvoinnissamme. Teot saavat meidät joko uupumaan tai jaksamaan paremmin. Ihminen jaksaa paremmin, kun osaa sanoa sanan ”EI”. Helppo ja yksinkertainen sana, mutta todella hankala sanoa toiselle. Kokeile. Monet ihmiset oppivat sanomaan ”ei” vasta kantapään kautta. Ilman ”ei” sanan käyttöä, ei pysty suojelemaan omia rajojaan ja itseään. Olisi hyvä muistaa, että kieltäytyminen ei tule ihmisen sisältä vaan ulkoapäin. Älä siis pety, jos joku sanoo sinulle ”ei”. Uskalla itsekin sanoa ”ei”.

Jos jokaiseen asiaan aina vastaa myöntävästi, on pian uupunut. ”Ei” -sanan myötä joudut kuitenkin joillekin ihmisille tuottamaan pettymyksiä, ja siksi se onkin vaikeaa. Joskus pettymyksen jälkeen voi käydä myös niin, että ihminen hylkää sinut. Siitäkin huolimatta on paljon tilanteita, joissa ainoa oikea vastaus on ”ei”. Vain sinä tiedät, milloin on oikein sanoa ”ei”.

On hankalaa huomata ajoissa, kuinka moneen asiaan sitä on lupautunut. Jossain vaiheessa ne kaikki asiat kasautuvat ja sen jälkeen niitä on hankalampi hoitaa, kun oma aika ei riitä ja uupumus on lähellä. Siksi on syytä pysähtyä ja pohdittava, onko viisasta kieltäytyä vai myöntyä. Ilman pysähtymistä sitä tuskin huomaa.

Lähde:

Oppikirja: Persoona 5, persoonallisuuspsykologia. Ojanen, Anttila, Lähdesmäki, Oksala, Paavilainen. Edita Prima Oy, Helsinki 2009

Kirja: Keskeneräisyys minussa, avaimia kasvuun. Eerola Satu. Aikamedia 2013.

Kuva 1. http://blog.paytrail.com/2013/04/rajallisilla-resursseilla-kasvetaan-askel-kerrallaan/ (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 2. http://www11.edu.fi/etalukionv/psykka_ruotsi/index.php?cmscid=530&eid=541&subid=541 (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 3. http://www.hyvejohtajuus.fi/7366/johtaja-pettymysten-ja-menetysten-kasittelijana/ (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 4. Image URI: http://mrg.bz/sNYgto JPEG URI: http://mrg.bz/kLd4di (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 5. Image URI: http://mrg.bz/no2xK JPEG URI: http://mrg.bz/ButLxZ (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 6. Image URI: http://mrg.bz/Nccm6s JPEG URI: http://mrg.bz/7hupQV (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 7. Image URI: http://mrg.bz/aAl6HO JPEG URI: http://mrg.bz/sI07Yh (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 8. Image URI: http://mrg.bz/loXqdw JPEG URI: http://mrg.bz/UJe6zj (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 9. Image URI: http://mrg.bz/O8jOGU JPEG URI: http://mrg.bz/MrAYwR (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 11. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kettu (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 12. http://akuaarva.blogspot.fi/2012/02/haviamisen-pelko-tasa-arvo-ja-vienti.html (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 13. Image URI: http://mrg.bz/OT44mZ JPEG URI: http://mrg.bz/pJRet6(Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 14. Image URI: http://mrg.bz/Qyg9Dt JPEG URI: http://mrg.bz/cGvcum (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 15. Image URI: http://mrg.bz/P9F8dn JPEG URI: http://mrg.bz/kRoL02 (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 16. http://personal.fimnet.fi/luonto/vapaavuotos/esteellisyys2.html (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 17. Image URI: http://mrg.bz/nqgTcn JPEG URI: http://mrg.bz/AiOGdK (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 18. http://www.danalichtstrahl.com/stop-it/ (Hakupäivä 21.3.2014)

Kuva 19. http://www.pienikarhu.fi/mimi_sanoo_ei.html (Hakupäivä 21.3.2014)

Hyvä elämä

Terveytemme

Kuva 1. Rokotukset suojaavat terveyttämme.

Länsimaissa terveydentila ihmisillä on kokoajan parantunut. Suomessa on naisen odotettu elinikä 82 vuotta ja miesten 75 vuotta. Eliniän pidentymisestä huolimatta ihmiset sairastuvat edelleen, ja iän karttuessa sairaudet vain lisääntyvät ja vaikeutuvat. Iän lisäksi sairastavuuteen liittyy myös sukupuoli, sosiaalinen asema sekä omasta terveydestä huolehtiminen. Kaikista suomalaisista jopa 45%:a sairastaa jonkin sortin pitkäaikaissairautta. Suomessa miehet sairastavat enemmän sydäninfarkteja sekä hengityselinsairauksia kuin naiset.

Sosiaalinen asema liittyy läheisesti terveyskäyttäytymisiin. Keskeisinä asioina on huomattu liiallinen vähyys liikunnassa, huonot ravintotottumukset, ylipaino, tupakointi sekä alkoholin liika käyttö. On kuitenkin huomattava, että viime aikoina ovat suomalaiset terveystottumukset liikkuneet parempaan suuntaan. Liikunnan harrastaminen on kasvanut, syömme terveellisemmin kuin aiemmin ja tupakoimme vähemmän. Ylipaino on kuitenkin saanut jalan sijan maassamme, koska ruumiillinen työ ja hyötyliikunta ovat vähentyneet selvästi. Valitettavasti alkoholin käyttö on tasaiseen tahtiin kasvanut, jopa lasten ja nuorten humalahakuinen juominen on lisääntynyt.

Uskomatonta, mutta totta, myös persoonallisuuden piirteillä on merkitystä sairastavuuteen sekä kuolleisuuteen. Ihmiset, jotka ovat kilpailevia, kärsimättömiä, kiireisiä, motivoituneita, aggressiivisia sekä helposti kiivastuvia saavat pulssin kiihtymään, verenpaineen nousemaan ja vereen kerrytettyä kolesterolia. Sanomattakin selvää, että se ei ole hyväksi ihmisille. Ihmiset, jotka taas kokevat paljon toivottomuutta ja ovat masentuneita saavat herkemmin sydäninfarktin ja ovat alttiimpia kuolemantapauksiin. Toiveikkuuden ja optimistin on huomattu vähentävän edellä mainittujen sairastumisriskejä.

Optimismin merkitystä eliniälle on tutkittu, miten nunnien luostarilupausten luonne voi ennakoida heidän elinikää. Tutkimuksessa voitiin kontrolloida elinolosuhteita, koska kaikki nunnat elivät suurin piirtein samanlaisissa olosuhteissa. Tutkimuksissa oli mukana 180 nunnaa, jotka vuonna 1932 laativat kirjalliset luostarilupaukset. Näissä lupauksissa nunnat kuvailivat tuntojaan, joita heillä oli elämään. Näistä kuvauksista sitten valittiin iloisin ja optimistisin sekä vähiten iloinen ja pessimistinen neljännes, joita vertailtiin. He nunnat, jotka kuuluivat iloisempaan neljännekseen, oli 85 vuoden iässä elossa jopa 90%:a. He nunnat, jotka kuuluivat vähiten iloisempaan neljännekseen, oli 85 vuoden iässä elossa enää vain 34%:a. 94 vuoden iässä otettiin uusi vertailu ja huomattiin, että iloisempia oli elossa vielä 54%:a, kun taas vähemmän iloisia oli enää 11%:a.

Voinee todeta tämän asian pohjalta, että olkaamme iloisia, pysykäämme positiivisina, niin elämme pidempään.

Rakkautemme, läheisyytemme

Kuva 2. Kaikki tarvitsevat rakkautta ja läheisyyttä.

Yksin eläminen on yksi riskitekijä hyvinvoinnin vähentymisessä, poikkeuksena omavalintainen yksin eläminen. Kontrolloitu yksin eläminen näyttäisi olevan lisääntymässä länsimaissa. Sen mukaan ihmiset haluavat yksin elämällä hallita omaa elämää, mutta vain silloin, kun heillä on muulla tavoin riittävän paljon sosiaalisia kontakteja.

On lähes mahdotonta tai ainakin vaikeaa selviytyä kaikesta yksin. Esimerkiksi ilman kontakteja toisiin ihmisiin, ei lapsen persoonallisuus pääse kehittymään, vaikka lapsella olisikin mahdollisuus tyydyttää nälkänsä ja janonsa. Sosiaalisten tukiverkkojen suuruus sekä läheiset ihmissuhteet ovat yksi asia, joka antaa merkitystä elämälle. Nämä myös suojaavat meitä psyykkisiltä ongelmilta sekä edistää toipumista sairauksista.

Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy yhteisistä kokemuksista. Ryhmään kuulumisen tunne voi vaikuttaa ihmisiin jopa vuosikausia positiivisesti. Esimerkiksi samalle kuntoutusjaksolle osallistuneet pystyvät pitämään yhteyttä toisiinsa kuntoutusjakson jälkeenkin. Varmaan on sanomattakin selvää, että yhteiset haasteet, yhteiset ongelmat, yhteinen usko ja yhteiset näkemykset maailman tulkinnasta ovat tärkeitä yhteenkuuluvuuden tunteesta.

Joskus toiset ihmiset tuovat ihmiselle mielihyvää. Esimerkiksi seksi tuo fyysistä nautintoa, vaikka kyseessä onkin hyvin kokonaisvaltainen kokemus. Myös turvallisuutta ja läheisyyttä ilmaiseva ele tuo toiselle ihmiselle mielihyvää. Pienet lapset hakeutuvat helposti aikuisten läheisyyteen ja syliin saamaan turvallisuutta ja läheisyyttä, mutta myös aikuiset kaipaavat läheisen ihmisen kosketusta, kun maailma murjoo heitä.

Rakkaus liittää ihmisiä yhteen. Tässä kaksi teoriaa asiasta: 1. teoria: Jotkut teoriat väittävät, että ihminen on itserakas olento, joka etsii jokaisesta asiasta mielihyvää itselleen. Parhaimmissa tapauksissa ihminen pystyy oppimaan vaihtamaan sitä toisen ihmisen kanssa eli tekemään sosiaalista vaihtoa. Tällöin ihminen kykenee ymmärtämään sen, että oman mielihyvän saattaa tuhota, jos ei ikinä ota huomioon myös toisen etua. 2. teoria: Kyky rakastaa olisi yksi ihmisen perusominaisuuksista. Ihminen kykenee jopa oman hengen uhalla auttamaan tuntematonta henkilöä. Laskelmointi ihmissuhteissa tuhoaa tai vaikeuttaa suhdetta. Epäilenpä, että tällöin ei voida puhua suhteesta, ei ystävän rakkaudesta, vanhempien rakkaudesta, parisuhteesta tai mistään, missä on kyse molemminpuolisesta, samanlaisesta vahvasta tunteesta. Aidossa suhteessa on kyettävä antamaan, mutta myös vastaanottamaan rakkautta.

Vahvuudet persoonallisuudessamme

Kuva 3. Ulkoa kaunis voi olla sisältä petollinen

Persoonalliset vahvuudet ovat sellaisia melko lailla pysyviä ominaisuuksia ja taitoja, joita ihmisen lähipiiri ja/tai yhteiskunta arvostaa. Esimerkiksi sosiaalinen taitavuus, joka voi näkyvä luontaisena suhtautumisena muihin ihmisiin sekä kyky ottaa huomioon ihmisiä yksilöinä. Yhteiskunnassa enemmän arvostetaan lahjakkuuksia. Esimerkiksi luovuutta, päättelykykyä, kielellistä taitoa, musikaalisuutta ja liikunnallisuutta arvostetaan. Joka paikassa arvostetaan erilaisten alojen ammattitaitoa sekä erilaisia kädentaitoja.

Länsimaiden yhteiskunnassa on koulutuksen ja työn aikaansaannoksista tullut persoonallinen vahvuus. Ihmisen arvoa mitataan jopa työelämän pituudesta, työssä menestymisenä, taitojen avulla saadusta asemasta sekä rooleista, joita ihmisellä on yhteisössä. Esimerkiksi ylennys työelämässä nostaa arviota omasta hyvinvoinnista, kun vastaavasti työttömyys laskee arviota omasta hyvinvoinnista. Tosin ei tiedetä, onko positiiviset aikaansaannokset tulleet hyvinvoinnin seurauksena vai edistävätkö positiiviset asiat vain hyvinvointia.

Persoonalliset vahvuudet lisäävät ihmisten onnellisuutta, koska niitä arvostetaan yhteiskunnassa, joten niistä saa sosiaalista hyväksyntää, joka on kaikille tärkeää. Persoonalliset vahvuudet myös antavat ihmisille onnistumisen iloja, koska tällöin ihminen voi jollakin elämän alueella menestyä erityisesti ja saavuttaa omia tavoitteita. Ei kuitenkaan kannata luulla, että huippulahjakkuus tai huippuälykkyys lisäisi ihmisen hyvinvoinnin kokemusta. Arnold Ludwig kävi kerran läpi tuhat lahjakasta elämänkertaa ja huomasi, että huippulahjakkaat ja huippuälykkäät ovat usein masentuneempia ja omaavat muita ongelmia enemmän kuin me tavalliset ihmiset. Huippulahjakkaiden ongelmissa on mukana eri tekijöitä. Huippulahjakkaat joutuvat omistautumaan usein töilleen enemmän sekä heidän luovat ideat usein ajavat heidät vaikeuksiin ympäristön kanssa. Huippulahjakkaita on vaikeaa ymmärtää, juuri heidän kummallisten ideoiden takia, mutta myös huippulahjakkaiden on vaikea ymmärtää meitä tavallisia ihmisiä, koska tavalliset ihmiset eivät osaa aina arvostaa näitä huippuideoita. Luovan ihmisen ns. tehtävä onkin kyseenalaistaa tuttuja ajatusmalleja. Tämän vuoksi monet huippulahjakkaat ovat saaneet tunnustusta vasta kuolemansa jälkeen.

Moraaliset taitomme

Kuva 4. Martin Seligman on mm. psykologi

Martin Seligman teki aikoinaan tutkimuksen, jossa paljastui millaisia hyveitä eli moraalisia taitoja ja vahvuuksia joka paikassa arvostetaan. Sen mukaan hyveitä ovat:

–          viisaus sekä tietämys, johon sisältyy uteliaisuus, tiedonhalu, avoimuus, kekseliäisyys, tunneäly sekä laajakatseisuus.

–          rohkeus, jossa on sitkeyttä, ahkeruutta sekä aitoutta.

–          rakkaus ja inhimillisyys, jossa on mukana ystävällisyys, taito rakastaa sekä ottaa vastaan rakkautta.

–          oikeudenmukaisuus, joka sisältää tasa-arvoa, johtamiskykyä ja rehellisyyttä.

–          spiritaalisuus, jossa on ymmärrystä kauneudelle, kiitollisuudelle, toiveikkuudelle, optimismiin, kokemukseen mielekkyydestä, anteeksiantamiseen, armeliaisuuteen, huumoriin, leikkiin sekä innostumiseen.

Moraaliset taidot ovat arvokkaita, siksi niitä halutaan opettaa lapsillekin. Moraalisten taitojen näkeminen myös tuottaa mielihyvää. Tutkimusten mukaan moraalisten taitojen tekeminen edistää ihmisen hyvinvointia. Kulttuurien rituaalit, kertomukset sekä vertaukset tukevat mielihyvän saamista moraalisia taitoja tehdessä. Kulttuureissa onkin helppo huomata, jos joku toimii moraalisia taitoja vastaan.  Silloin, kun teemme moraalisia tekoja, alamme tuntemaan mielihyvää tai jopa ylpeyttä siitä, kuinka olemme toimineet oikeudenmukaisesti. Esimerkiksi saat kaupassa liikaa rahaa takaisin, ja palautat ylimääräiset rahat. Millainen tunne sinulle syntyy, kun palautat rahat? Miltä luulet myyjästä ja kauppiaasta tuntuvan, kun palautat ylimääräiset rahat takaisin? Niinpä. Eli sekä muiden että omat arviot moraalisuudesta ovat yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. Yhteiselämälle on hyödyksi se, että ihminen kokee elämänsä mieluisaksi ja kykenee kunnioittamaan itseään sekä arvostaa tekojaan moraalisestakin näkökulmasta. Miten mahtaisi käydäkään, jos ihmiset eivät kantaisi vastuuta teoistaan? Olisiko yhteiskunnalla enää pohjaa, jonka päälle rakentaa? Tuskin.

Eksistentiaalinen ahdistus

Kuva 5. Miksi minä? Siksi, koska muutkin.

Kun elämässä jokin pysäyttää meidät, herää kysymyksiä elämämme mielekkyydestä sekä tarkoituksesta. Miksi tämä kaikki p*sk* tapahtuu aina minulle? Miksi minun täytyy sairastaa ja muut saavat olla terveinä ja elää normaalia elämää? Onko kaikki todella siinä, kun ihminen kuolee? Elämän suuret kysymykset aiheuttavat joskus ahdistusta, eksistentiaalista ahdistusta.

Ihminen on saanut luotua maailmankatsomuksia, filosofioita ja uskontoja, joiden avulla maailma pyritään saamaan turvalliseksi ja mielekkääksi. Varmaan jokaiselle löytyy oma kertomus, johon on helppo uskoa ja samaistua. Nämä kertomukset vastaavat näihin suuriin kysymyksiimme, kertovat, kuinka ihmisten pitäisi elää ja mikä lopulta onkaan elämämme lopullinen tarkoitus.

Kertomusten merkitys on kuitenkin länsimaissa viime aikoina menettänyt merkitystä. Tiede taas ei kykene antamaan samanlaisia vastauksia kuin uskonnot. Toki tiede kuitenkin vastaa moneen suureen kysymykseen, mutta täyttä tarinaa se ei pysty (vielä) kertomaan. Ehkä se vielä jonain päivänä kykenee siihen, mutta olemmeko me valmiita vastaanottamaan sen? Jos tiede ei annakaan mieluista vastausta kysymyksiimme, hajottaako se enemmän ihmisiä? Onko sittenkin parempi, että on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja, joista saa itse päättää? Kyllä, mielestäni se on yksi elämän rikkauksista.

Merkitys

Kuva 6. Kaikella on merkityksensä.. päämääränsä.

Roy Baumeisterista ihmisillä on synnynnäinen tarve merkityksiin. Hänestä elämässä on neljä erilaista tapaa ylläpitää elämän merkitystä, jotka ovat: tavoitteet, arvot, tulokset ja itsearvostus.

Tavoitteiden tehtävä on antaa elämälle suuntaa sekä ns. ryhtiä. Jos ihminen menettää tavoitteet, putoaa elämältä vankka perusta. Usein masentuneiden ihmisten sanotaan valittavan sitä, että heillä ei ole tavoitteita elämään. Mutta ihminen, joka kokee, että ei saa tuloksia aikaan, kokee voimakkaan avuttomuuden tunteen, joka altistaa ihmisen masennukselle. Tästä huomaa kuinka tärkeää meille on se, että meillä on tavoitteita ja kuinka tärkeää on saada tuloksia aikaan elämässä.

Arvojen perusteella ihminen arvioi omien ja jopa muidenkin tekojen oikeutta. Toiset asiat/teot koetaan hyvinä, kun taas toiset asiat/teot ovat pahoja. Ihminen kokee mielihyvää mm. silloin, kun hän saa ongelman ratkaistuksi. Ongelman ratkaisut koetaan hyväksi jopa silloin, kun sillä ei saada aineellista tai sosiaalista etua.

Itsearvostuksen synnyttää vertaus toisten ja omien sisäisiin standardeihin. Silloin, kun ihminen ei kykene arvostamaan itseään, tuntee ihminen olonsa turhaksi ja huonoksi. Silloin, kun ihminen taas toimii omatuntonsa mukaisesti, tuntee ihminen olonsa arvokkaaksi sekä hyväksi. Jokainen ihminen epäonnistuu elämän eri asioissa, epäonnistumiset vaikuttavatkin helposti itsearvostukseen. Jokaisen olisi syytä aina muistaa hyvä vertailuperusta, jossa voidaan torjua kielteisiä kokemuksia ja muistelisi myönteisiä asioissa. Toki tässäkin liika on liikaa, jalat on syytä pitää maassa. 😉

Ennen ”vanhaan” yhteiskunnassamme oli selkeä hierarkia, jossa jokainen tiesi oman paikkansa. Nykyään ihmisen arvoa määrittävät paljon tulokset. Ne ihmiset, jotka eivät saavuta riittävästi tuloksia, on huonomassa asemassa. Tämä näkyy selkeästi työttömissä. Työttömyyden pitkittyessä käy helposti niin, että itsearvostus laskee. Tämän vuoksi onkin hyvä, jos ihmisellä olisi enemmän itsearvostuksen kohteita kuin pelkkä työttömyys/työ. Työttömyyden/työelämän ongelmia voidaan korvata jopa onnistuneissa harrastuksissa, joista ihminen itse saa mielihyvää ja tuntee itsensä hyväksi.

Ihmisen elämään antaa mielekkyyttä myös selitykset. Jokainen varmasti tietää, että epätietoisuutta on todella vaikea sietää. Niinpä, melkein mikä tahansa selitys asioihin on parempi kuin se, että ei olisi selitystä ollenkaan. Selitykset, jotka on tehty kertomuksen muodossa, puhuttelevat ihmisiä eniten. Näistä esimerkkeinä tulee ensimmäisenä mieleen uskonnolliset kertomukset sekä tieteelliset selitykset. Psykologia ja lääketiede ovat sellaisia, joiden tieteellinen pohja on joskus ollut kyseenalainen. Oli niin tai näin, vaikka ongelma ei muuksi muuttuisi, on pääasia, että ongelmalla on nimi. Olkoonpa nimi sitten oidipus-kompleksi, josta tuli itsetunnon puute, josta vielä tuli läheisriippuvuus. Ei nimellä ole väliä kunhan on selitys, joka ei ole juurikaan muuttunut, vaikka nimet on vaihtuneet. Nimen saamisella on suuri voima elämän hallintaan, nimi nimittäin vaikuttaa oleellisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Ja uskokaa pois, minä voin allekirjoittaa tämän täysin.

Omistautuminen jollekin asialle, mille tahansa, antaa paljon elämään. Bertrand Russell onkin korostanut sitä, millainen merkitys omistautumisella jollekin elämäninnolle on. Ihminen, joka on vireä ja innostunut, on maailma hänelle täynnä jänniä asioita. Ongelmaksi tässä kuitenkin muodostuu se, että sitä kiinnostavaa on niin paljon. Jonka takia täytyy osata rajata kiinnostusta. Nykyään ihmisiä hukutetaan kokoajan enemmän mielenkiintoisiin asioihin. Ei riitä, että tietää mikä itseään kiinnostaa vaan on pakko myös rajata sitä, mikä oikeasti kiinnostaa. On vaikeaa vetää rajaa omaan kiinnostuksen kohteisiin, kun niitä on paljon. Siksi täytyykin pysähtyä ja miettiä: Mikä minua todella kiinnostaa? Mistä asiasta haluaisin saada selvyyttä? Miksi tämä asia kiinnostaa enemmän kuin toinen? Miksi valitsen juuri tämän asian? Monien kysymyksien jälkeen on helpompi lähteä tutkimaan mielenkiinnon kohteita yksi kerrallaan. Näin omaa mielenkiinnon kohdetta on helpompi tutkia ja on helpompi selvittää mikä itseään todella kiinnostaa, eikä kiinnosta vain siksi, että jotakin toista asia kiinnosti.

Sisäistä merkitystä voidaan sanoa myös omatunnoksi. Omatunnon tehtävä on arvioida, kuinka oikea tekemämme teko oli tai on. Kun toimimme vastoin omatuntoamme, tunnemme ahdistusta. Kun taas toimimme omatunnon mukaisesti, tunnemme mielihyvää. Omatunto ottaa jokaisen yksilön, mutta myös jokaisen kulttuurin normit huomioon.

Altruistinen elämänasenne

Kuva 7. Halu auttaa toisia ❤

Altruistinen elämänasenne on halua toimia toisten ihmisten hyväksi. Tällä on suuri merkitys hyvinvoinnissa sekä elämän tarkoituksessa. Esimerkiksi juutalaisia auttoi toisen maailman sodan aikaan ihmiset, jotka joutuivat siinä avussa itsekin hengenvaaraan. Tutkimukset osoittivat, että heillä oli ominaisuutena vahva vastuuntunto sekä uskomus siihen, että juutalaisetkin olivat arvokkaita ja hyviä ihmisiä. Miten olisi käynytkään, jos tällaisia ihmisiä ei olisi? Olisiko juutalaisia enää ollenkaan maailmassa?

Ihmiset, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, elävät tutkimusten mukaan pidempään ja tuntevat olonsa ja elämänsä mielekkäämmäksi ja arvokkaammaksi. Ei pidä luulla, että itsearvostus syntyisi muiden kustannuksella, he vain tekevät vapaaehtoistyötä siksi, että he kunnioittavat ihmisiä ja heillä on suuri halua auttaa toisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Toki on myös niitä, jotka hakevat vapaaehtoistyöstä itselleen parempaa mieltä eivätkä vilpittömästi toisten takia työtä tee. En usko, että pidemmän päälle ihminen jaksaa tehdä vapaaehtoistyötä, ellei halu auttaa ja kunnioitus lähde sisältä ja ole ns. olennainen osa ihmistä. Uskon, että itsekkäästi vapaaehtoistyötä tekevät luovuttavat aiemmin, koska heillä ei ole niin suurta kutsumusta asiaa kohtaan. Väkisin puurtamisen en usko pidemmän päälle antavan sitä iloa ja hyvää mieltä sellaiselle, joka tekee asiaa itsekkäistä syistä. Omanlaisen luonteen vaatii myös vapaaehtoistyö. Paljon se antaa, mutta paljon se myös saattaa vaatiakin.

Onnellisuus + elämäntarkoitus

Kuva 8. Onnellisuus on monen asian summa.

Nämä kaksi eivät kulje aina käsi kädessä. Ihminen voi tuntea elämänsä onnettomaksi, kun hänellä on kutsumus tai tehtävä, joka tuottaa vastoinkäymisiä. Esimerkiksi kutsumuksesi olisi olla psykologi, mutta terveytesi estää tämän ammatin. Tällöin suurena ristiriitana esiintyy oma terveys ja se työ, jota koet kutsumuksenasi. Tällaisessa tilanteessa ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä oma sairautensa ja etsiä vaihtoehtoinen työ, joka olisi lähellä omaa kutsumusta. Jos tällainen ei ole mahdollista, olisi muutettava ammatinvalintaa. Omaa terveyttä ei välttämättä pysty muuttamaan, mutta ammatteja on maailmassa niin paljon, että jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Omaa kutsumusta ei silti tarvitse olla kokonaan pois sulkemassa. On paljon vapaaehtoistyötä, joissa voit edes jollakin tavoin olla mukana kutsumustyötä läheisesti olevan asian kanssa tekemisissä. Esimerkiksi tässä tapauksessa oivallinen ratkaisu voisi olla vapaaehtoinen kriisityöntekijä. Saa kuunnella ihmisiä, auttaa heitä eteenpäin, olla läsnä ja kuunnella. Positiivisena lisänä on se, että ei tarvitse tehdä paperitöitä 😉 Elämä on täynnä valintoja. Kaikkeen et voi vaikuttaa, mutta aina voi edes yrittää soveltaa.

Aina ei välttämättä voi olla onnellinen, mutta tarkoitus elämälle löytyy kyllä muualtakin. Jaksa vain etsiä ja olla avoin, sieltä se löytyy!

Lähteet:

Kirja: Persoona 5, persoonallisuuspsykologia. Ojanen, Anttila, Lähdesmäki, Oksala, Paavilainen. Edita Prima Oy, Helsinki 2009

Kuva 1. Image URI: http://mrg.bz/h6JzNa JPEG URI: http://mrg.bz/0xLXh3

Kuva 2. Image URI: http://mrg.bz/94u0wW JPEG URI: http://mrg.bz/fU354S

Kuva 3. Image URI: http://mrg.bz/gCqS5X JPEG URI: http://mrg.bz/TzBls7

Kuva 4. http://www.ted.com/talks/martin_seligman_on_the_state_of_psychology

Kuva 5. Image URI: http://mrg.bz/1lfjUu JPEG URI: http://mrg.bz/VxDT8c

Kuva 6. Image URI: http://mrg.bz/XvQYTx JPEG URI: http://mrg.bz/ZWhM1U

Kuva 8. Image URI: http://mrg.bz/Bo0JPI JPEG URI: http://mrg.bz/qeK5wb

Maailmamme ihmeitä

Seuraavat tarinat olen etsinyt internetin ihmeellisestä maailmasta, joten en voi olla aivan täysin varma, onko näin oikein tapahtunut. Näissä tarinoissa en ota huomioon ollenkaan nettisivujen luotettavuutta tms. Jokainen tehköön päätöksen itse, kun on lukenut tarinat. Minä vain kerron millaisia Maailman huippuja löysin aiheen piiristä.

Betty Baxter

Betty syntyi rampana. Hänen selkäranka oli koukistunut niin pahasti, että selkänikamat eivät olleet paikoillaan, lisäksi ne olivat vääntyneet ja toisiinsa kiinni kasvaneet. Nämä olivat seurausta pahoista hermostohäiriöistä sekä muista kärsimyksistä. Bettylle annettiin kokoajan morfiiniruiskeita, joilla yritettiin helpottaa sietämättömiä kipuja. Morfiiniruiskeet kuitenkin aiheuttivat ajan kuluessa Bettylle sydänvian, ja hän saikin sydänkohtauksia harva se viikko. Kaiken tämän inhottavuuden lisäksi Betty sairastui vielä parantumattomaan munuaistautiin. Sanomattakin on selvää, että Bettyn tila oli hyvin vakava. Lääkäri oli lopulta sitä mieltä, että Bettylle ei voida antaa enää morfiiniruiskeita. Lääkäri uskoi, että Bettyn ruumis oli tottunut myrkkyihin, joten niistä ei olisi enää mitään hyötyäkään. Siitä lähtien Bettylle alkoi kärsimysten vuodet.

Kun Betty oli 11-vuotias, lähetettiin hänet sairaalasta kotiin kuolemaan. Lääkäri oli sanonut Bettyn isälle: ”Herra Baxter, me emme koskaan voi saattaa tätä Bettyn ruumiin vääntynein nikamien kasaa oikeaan asemaan. Ottakaa hänet kotiin ja koettakaa järjestää hänen olonsa mahdollisimman siedettäväksi.”

Betty tuumaa kotona olostaan: ” Tulin yhä huonommaksi. Aikaisemmat tuskani eivät olleet mitään verrattuna niihin, joita nyt kotiin tultuani jouduin kokemaan. Tulin välistä sokeaksi, niin etten voinut nähdä useihin viikkoihin. Joskus tulin kuuroksi, joskus mykäksi. Sattui niin, että kieleni ajettui ja sitten halvaantui. Oli ikään kuin jokin hirvittävä voima olisi ottanut minut vangikseen koettaen tuhota minut.”

Bettyn selkään, niskasta selkärankaa, oli täynnä pahkuroita, jotka olivat puolikkaan kananmunan kokoisia. Bettyn ollessa 15-vuotias, oli hän niin epämuodostunut, että isän nostaessa hänet pystyyn, hän oli lyhyempi kuin 4-vuotias veljensä. Bettyn käsivarret olivat halvaantuneet ja pää taipunut ja vääntynyt rintaa kohti. Kun Betty joi, täytyi apuna olla imuputki, koska Betty ei saanut nostettua päätään edes juodakseen.

Yhtenä päivänä, kun uskottiin, että toivoa ei enää ole, istui Bettyn isä Bettyn sängyn reunalle. Isä otti Bettyn syliinsä ja itkien hän sanoi: ”Rakkaani, minä en nyt voi enää mitään. Olen kuluttanut hyväksesi kaiken, mitä olen voinut, jopa enemmänkin, jotta sinut, jos mahdollista, voitaisiin pelastaa. Pikku Betty, sinun isäsi ei voi nyt enää tehdä mitään. Mitään ei ole tehtävissä. Mutta en usko, että Jeesus antaa sinun enää kovin kauan kärsiä. Hän tulee ottamaan sinut siihen paikkaan, jonka nimi on taivas. Ja kun sinä tulet sinne, niin tarkkaa jokaista sinne tulevaa. Sillä eräänä päivänä sinun isäsi tulee portista sisään. Ei kestä kauan, ennen kuin sinä pääset sinne: lääkärit sanovat sen tapahtuvan pian.”

Taustalla kuitenkin oli kolme tuikkivaa valoa.

Yksi oli Rouva Baxter, joka oli järkkymättömän luottavainen Jeesukseen Kristukseen. Hän uskoi, että Hänen parantavaan voimaan. Yleensä Rouva rukoili tyttärensä Bettyn puolesta ja sanoi hänelle: ”Jumala voi parantaa hänet.”

Toinen oli se, kun Betty 9-vuotiaana kokopelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Pastori Davis toimi Jumalan välikappaleena, ja Betty pelastui. Tällöin Betty oli sanonut pastorille, että hänestä tulee vielä evankelista. Niinpä pastori laittoi kätensä Bettyn päälle ja rukoili Bettylle Jumalan siunausta. Myöhemmin pastori sanoi vanhemmille: ” Älkää koskaan antako tytön menettää tätä Jumalan kutsua. En ole koskaan kuullut kenelläkään hänen ikäisellään lapsella olevan niin todellista kokemusta Jumalasta. ”

Kolmas oli se, että Jeesuksen läsnäolo ja ääni tuntui Bettyn sairashuoneessa. Välillä Betty oli yksin huoneessaan, saattoi Betty kuulla hyvin pehmeitä askeleita sänkynsä vieressä. Ensimmäisellä kerralla, kun Betty kuuli nämä askeleet, hän luuli äidin tulleen huoneeseen, mutta sitten hän kuuli jonkun toisen pehmeän äänen puhuvan hänelle. Se ääni ei ollut äidin, ei isän, ei lääkärin. Se oli Jeesus, joka puhui Bettylle ja kutsui Bettyä hiljaa nimeltä. Kun Betty kuuli nimensä lausuttavan kolmannen kerran, sanoi Betty ” Niin, Herra, jää tänne hetkeksi puhumaan minun kanssani, sillä minulla on niin ikävä.” Ja niin Jeesus jäi puhumaan Bettyn kanssa. Betty ei koskaan unohda mitä hänelle sanottiin: ”Betty, Minä rakastan sinua. Muista lapsi, että Minä en koskaan jätä enkä hylkää sinua.” Tämän Jeesuksen lupauksen antamana, Bettyn valtasi tunne, joka kesti vuosia.

14.8.1941 jokainen tiesi, että Betty oli kuolemaisillaan. Bettyn luona kävi uskovaisia sekä uskomattomia viimeisten viikkojen aikana, mutta suurimman osan ajasta Betty oli tiedottomassa tilassa. Betty ei ollut pystynyt puhumaan useaan viikkoon, mutta 14.8 hän sai puhekykynsä taas takaisin. Bettylle taivas tuntui läheiseltä, ja hänestä tuntui, että hänen olisi rukoiltava tavalla, jota hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt. ”Herra, nyt minä sanon Sinulle, mitä aion tehdä. Minä teen Sinun kanssasi sopimuksen. Jeesus, jos Sinä tahdot minut parantaa ja tehdä minut sekä sisäisesti että ulkoisesti terveeksi, niin minä lähden saarnaamaan joka ilta, kunnes tulen yhdeksänkymmentä vuotta vanhaksi, jos Sinä tahdot niin.” Betty rukoili vielä uudelleen ” Herra, minä tahdon tehdä vielä enemmän. Jos Sinä tahdot parantaa minut, niin että voin kävellä ja käyttää käsiäni ja tulen voimakkaaksi kuin normaali ihminen, niin minä annan Sinulle koko elämäni. Minä en enää kuulu Betty Baxterille, minä tulen Sinun omaksesi ja yksin Sinun omaksesi.”

Hiljaisuuden jälkeen Jeesus sanoi Bettylle kuuluvaan ääneen: ”Minä parannan sinut täydellisesti sunnuntaina, elokuun 24. päivänä klo 3 iltapäivällä.” Hetken kuluttua Bettyn äiti tuli iloisena Bettyn huoneeseen ja sanoi Jeesuksen kertoneen, että Betty paranee elokuun 24. pnä klo 3 iltapäivällä. Niinpä Betty pyysi äitiä ostamaan leningin ja uudet kengät hänelle, jotta hän voisi mennä rukoushuoneeseen heti sunnuntai-iltana kyseisenä päivänä. Betty ei ollut koskaan vielä saanut käyttää leninkiä eikä kenkiä. Kaikki vuodet hän oli ollut yöpuvussaan. Äiti täytti Bettyn toiveen vaatteiden suhteen.

Viimein tuli elokuun 24. päivä. Bettyn äiti oli kutsunut muutamia ystäviä puoli kolmeksi, jotta he voisivat todistaa Bettyn parantumisen. Pastori ei päässyt paikalle, mutta pyysi perhettä lähettämään sähkeen, jos Betty parantuisi. Perheen ystävillä oli tunne, että jotakin tavallisuudesta poikkeaa alkaa tapahtumaan. Bettyn äiti asetti Bettyn isoon tuoliin ja asetteli pieluksia tueksi. Tämän jälkeen Betty pyysi paikalla olijoita rukoilemaan. He rukoilivat.

Kolmelta Jeesus tuli sisään huoneeseen. Bettystä näytti siltä kuin Hän olisi tullut suuressa, valkoisessa pilvessä. Hänen tukka oli aaltoinen hartioilla ja säteilevät, lempeät silmät katselivat Bettyä. Kädet ojennettuina Hän tuli Bettyä kohti ja sanoi: ”Betty, sinä olet ollut kärsivällinen, ystävällinen ja rakkaudellinen. Minä lupaan antaa sinulle terveyden, ilon ja onnen.”

Pian Betty tunsi lämpimät, väräjävät kädet, jotka laskeutuivat hänen sisäelinten ja selkärangan päälle. Betty tunsi kuin sähkövirta olisi humahtanut hänen ruumin läpi. Bettyn selkänikamat naksahtivat. Pian Betty oikaisi kokonaan itsensä, nousi jaloilleen.. ja oli täysin parantunut. Betty huusi: ”Äiti, koeta! Onko pahkurat poissa?” Äiti sanoi: ”ovat, ne ovat poissa. Ja minä kuulin, kuinka selkänikamissasi natisi ja ratisi. Betty, sinä olet parantunut. Kiitä siitä Jeesusta!”

Myöhemmin Betty meni naimisiin ja sai pienen poika lapsen. Bettyn mies on evankelista, ja he yhdessä matkustavat Amerikassa kertomassa sanomaa. Betty kertoo myös siitä, mitä Jumala hänelle teki.

Olavi Vartiainen

Olavi syntyi kuuromykkänä. Olavi tunsi itsensä yksinäiseksi ja kaiken ulkopuolelle jääneeksi. Olavi tunsi ainoastaan isänsä ja äitinsä rakkauden. Ollessaan 8-vuotias, Olavi lähetettiin kuurojen kouluun, jossa hän olikin seuraavat viisi vuotta.

Olavi oli vuonna 1950 14-vuotias ja opiskeli kuurojen koulussa. Eräänä päivänä koulun johtaja toi Olaville kortin, jossa luki ”Jeesus on sinun parantajasi.” Kortti oli kutsu Kuopion ns. Branhamin kokouksiin. Kortin sanat sai Olavin pohtimaan, voisiko hän parantua. Olavi ei ollut lainkaan varma siitä, voisiko hän parantua, mutta hän järjesti matkan ja meni isänsä kanssa Kuopioon kokoukseen.

Perillä Olavi esitti sairaskortin, ja hänet ohjattiin kuuroille varattuun paikalle. Olavi koetti piiloutua toisten poikien taakse. Samaan aikaan Olavi pohti, mikä voi olla se voima, joka pystyy sairauksista parantamaan.

Kun sairaitten puolesta rukoiltiin, tuli Veli Lindsay Olavin ja hänen isänsä luokse. Lindsay katsoi ympärilleen kuin etsien jotain ja kopautti sitten Olavia olkapäähän ja viittoi Olavia tulemaan lavalle.

Veli Lindsay otti Olavin pään käsiensä väliin ja painoi rintaansa vasten. Olavi tunsi, kuinka Lindsay itki ja värisi rukoillessaan Olavin puolesta. Sitten Lindsay otti sormet pois Olavin korvilta. Olavi tunsi humahduksen. Samassa Olavi hätkähti, kun Lindsay paukautti kätensä yhteen Olavin korvan vieressä. Olavi pohti, oliko hän oikeasti kuullut sen. Lindsay siirtyi noin 5 metrin päähän ja pyysi Olavia seisomaan paikoillaan. Lindsay sanoi: ”one” ja pyysi Olavia toistamaan sen. Olavi toisti. Lindsay sanoi ” two”, ja Olavi toisti senkin. Samaan aikaan lähetyssaarnaaja Lauri Heimonen alkoi soittaa haitaria. Musiikki tuntui Olavista meren pauhulta (vertauskuva), joten hän peitti korvansa, jotta ne eivät olisi haljenneet. Silloin koko väki nousi ylös kiittämään Jumalaa, koska he kaikki näkivät, mitä Jumala oli Olaville tehnyt. Jumalan henki täytti temppeli.

Olavi palasi isänsä kanssa kuurojen kouluun, jossa lääkäri tutki tarkasti Olavin kuulon. Tutkimuksen lopuksi lääkäri sanoi ihmeen tapahtuneen. Olavi saattoi nyt lopettaa koulun kuurojen koulussa ja aloittaa koulun tavallisessa koulussa.

René Laulajainen

René sairastui vakavasti 19-vuotiaana. Lääkärit yrittivät kaikkensa ja tekivät useita leikkauksia, mutta lopulta lääkäreiden oli todettava, että he eivät voineet auttaa Renéa. Sairaus eteni ja René lähti sairaalasta kotiin ja enää vain odotti kuolemaansa.

René kulki kotikaupunkinsa katuja viimeisiä kertoja, kun häntä vastaan tuli uskovaisia nuoria, jotka pyysivät Renén mukaan kokoukseen. René kuunteli kokouksessa laulua ja todistusta siitä, mitä Jeesus oli heidän elämälleen tehnyt. Kokouksen lopussa René ilmoitti haluavansa myös Jeesuksen elämäänsä. Toiset rukoilivat Renén puolesta. René koki, että hän sai syntinsä anteeksi ja sai Jumalan rauhan sisimpäänsä.

Vähän sen jälkeen, kun René oli tullut uskoon, René meni tilaisuuteen, josa Samuel Doctorian rukoili sairaiden puolesta. René meni tilaisuuden lopussa mihen luo ja kertoi sairaudestaan ja siitä, että lääketiede ei enää häntä voinut auttaa. Silloin Samuel laski kätensä Renén päälle ja rukoili: ” Jeesus sinä voit”. Samalla hetkellä René tunsi sähkövirran kulkevan ruumiinsa läpi. René parantui.

Nykyään René kiertää evankelistana eri kirkkokuntien tilaisuuksissa ja muissa paikoissa.

Lähteet:

Bettyn tarina, internet: http://tapsa.ilmainen.net/freivolk/betty.htm (Hakupäivä 8.2.2014)

Olavin tarina, internet: http://tapsa.ilmainen.net/freivolk/vartiainen.htm (Hakupäivä 8.2.2014)

Renén tarina, internet: http://shl.fi/2012/11/13/rene-laulaa-ja-todistaa-katukappelissa/ (Hakupäivä 8.2.2014)