Suomenlippu
Suomenlipun keskellä oli ennen punavalkoinen leijona, joka poistettiin lipusta vuonna 1920, kun oli varmaa, että Suomi ei olisi enää kuningaskunta.
Kuva 1. Siniristilippumme
Väestö
1920-luvulla Suomessa oli keskeistä luoda tehokas yhteiskunta ilman luokkaristiriitoja.
Kuva 2. Kirkonkirja
1930-luvulla väkiluku tilastoitiin kirkonkirjojen, väestörekisterin ja henkikirjojen mukaan. 1930-luvulla Suomen väkiluku näytti kasvavan hyvin maltillisesti ja ennen toista maailman sotaa oli asukkaita suurin piirtein 3,6 miljoonaa. Ennen toista maailman sotaa suomalaiset asuivat pienemmällä alueella, kun toisen maailman sodan jälkeen suomalaiset alkoivat jakautua paljon tasaisemmin ympäri Suomen maata.
Vuoden 1932 aikaan lasten syntyvyys laski Suomessa ensikertaa roimasti ja vasta vuonna 1938 syntyvyys nousi entiselleen. Kuolleisuuskin oli tällöin aika suuri, vaikka väestö oli nuorehkoa. Imeväisikäisten kuolleisuuskin oli todella korkea. Ensimmäisestä elinvuodesta (1931-1935) selvittyään poikien eliniän odotettiin olevan noin 57,5 vuotta ja tyttöjen 61,8 vuotta .Tähän aikaan lapsimurhia tehtiin paljon ja henkirikokset ja tapaturmat olivat hyvin yleisiä tapahtumia. 1930-luvulla myös itsemurhat lisääntyivät huimasti. Yleisimmin itsemurhan teki kaupunkilainen mies.
Asuminen
Asumistaso ei ollut kovin kehuttavaa vuonna 1930. Wc löytyi 9/100 asunnosta ja kylpyhuone 2/100 asunnosta. Vain alle puolista asunnoista löytyi sähkö!
Heteka oli yleinen peti Suomessa, koska toisen osan pystyi työntämään toisen alle, joten ne olivat hyvin käteviä pienissä asunnoissa. Nukkumisen kannalta ei heteka kuitenkaan ollut kovin hyvä vaihtoehto.
Video: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/koti_ja_sisustus_20-_ja_30-luvuilla_43541.html
Ruoka ja maito
Kuva 3. Hernekeitto oli herkkua.
1920-1930- luvuilla työläisperheissä ruoan teki usein äiti, joskus perheessä asunut isoäiti. Perinteenähän oli, että ruoka valmistetaan itse kotona. Äiti päätti aina, mitä syötiin. Toki joissain keskiluokkalaisissa perheissä oli kotiapulainen, joka myös teki ruokaa, juuri sitä ruokaa ja niin tehtynä kuin äiti oli apulaiselle opettanut. Joskus äiti ja kotiapulainen yhdessä tekivät ruoan ja lapset olivat apuna ruokaa tekemässä.
Suosituimpia ruokia 1920-1930-luvulla oli hernekeitto, lihakeitto, kalakeitto, puurot, vellit, läskisoosi, kaalikeitto, valkoinen kastike perunoilla, syltty, maksakastike, lihapullat, laatikot, suolakala, tilliliha, nakkikastike ja kaalikääryleet.
Maito oli 1920-1930-luvuilla suosituin juoma. Maitoa laitettiin myös ruokaan. Ongelma oli kuitenkin maidon nopea pilaantuminen, vaikka maito saatiinkin maaseudulla omista lehmistä joka päivä. Kaupungissa asuville maidon juonti tarkoitti jokapäiväistä asiointia maitokaupassa. Kurria pidettiin köyhien juomana ja sen juomista hävettiin paljon.
Kieli
Kuva 4. Äidinkielemme suomi.
Suomea äidinkielenä puhui vuonna 1930 ihmisistä 89,4% ja ruotsia 10,1%. Kaupunkiväestöstä ruotsinkielisiä oli suurin piirtein viidesosa. Melkein kokonaan suomenkielisiä olivat Hämeen, Mikkelin, Kuopion ja Oulun läänien maaseutukunnat.
Koulutus
Kuva 5. Pulpetti
Koulutustaso oli vuonna1930 alhainen. Viisitoista vuotta täyttäneitä henkilöitä, joilla oli suoritettuna kansakoulun jälkeisiä opintoja, oli vain 157 000! Lukutaitoisia löytyi 355 000, joista 5/6 oli yli 15-vuotiata. Luku- ja kirjoitustaidottomia oli peräti 21 900.
Uskonto
Kuva 6. Kristinusko oli tärkeä.
Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 96,4%, ortodoksi kirkkoon kuului noin 2% ja siviilirekisteriin kuului 1,4% suomalaisista vuonna 1930.
Arkkitehtuuri
Kuva 7. Eliel Saarisen käsialaa on Helsingin rautatieasema.
1920-luvulla arkkitehtuuria hallitsi klassismi. Suomessa tämä näkyi asuinrakentamisessa, kivitaloissa ja puuarkkitehtuurissa. Tunnetuin arkkitehti oli Eliel Saarinen, joka oli lähes koko 1920-luvun Yhdysvalloissa. Muotoilussa valtaan alkoi astua modernismi.
Taide- ja arkkitehtuurikoulu Bauhaus oli vuosina 1919-1933 vaikuttamassa arkkitehtuuriin sekä esinesuunnitteluun. Bauhaus oli konstruktivismia, joka näkyi jopa maalauksissa.
Kuva 8. Alvar Aalto suunnitteli Jyväskylän yliopiston päärakennuksen.
Rakennustaiteen peruslinjat saatiin 1930-luvulla (Valkoinen aikakausi). Funktionalismi oli tämän aikainen tyylisuuntaus, joka sopi erityisen hyvin Alvar Aallolle, joka sai oman läpimurtonsa tehtyä. Tuolloin rakennettiin mm. Paimion parantola, Villa Mairea ja Viipurin kirjasto, Erik Bryggmannin Ylösnousemuskappeli, Hilding Ekelund ja Sunila. Hämeenlinnaan saatiin aivan vuonna 1938 lopussa Hotelli Aulanko, jonka päärakennus on funktionalismia.
Kuva 9. Alvar Aallon suunnittelema kolmijalkainen jakkara
Huonekaluissa muotoilu oli hyvin pitkälle tiivistynyt teollisen ja funktionaaliseen arkityyppiin eli kolmijalkaiseen jakkaraan. Tätä Aalto-jakkaraa pidetäänkin Suomen kansallishuonekaluna. Onhan se kuitenkin vahvatekoinen ja hyvin monikäyttöinen jakkara.
Suomalaisia muotoilijoita 1930-luvulla oli Aino Aalto, Alvar Aalto, Margaret Nordman ja Werner West.
Kirjallisuus
Kuva 10. Hella Wuolijoki
Mm. Tatu Vaaskivi ja F.E. Sillanpää, nimimerkki Arijoutsi, Uuno Kailas, Saima Harmaja sekä tietysti Mika Waltari olivat 1930-luvun tunnettuja kirjailijoita. Näytelmäkirjallisuuden kuningatar oli Hella Wuolijoki, jonka teoksia löytyy Juhani Tervapään nimellä.
Hella Wuolijoki (1886-1954)
Hella Wuolijoki esiintyi myös nimillä Juhani Tervapää sekä felix Tuli. Hän oli tunnettu suomenvirolainen poliitikko (äärivasemmistolainen), näytelmäkirjailija, Yleisradion pääjohtaja (1944-1949), liikenainen että NKVD:n vakooja. Hän kuitenkin teki elämäntyönsä Suomen puolella. Hella oli talvisodan aikaan rauhanneuvottelija, joka tuomittiin vankeuteen maanpetoksesta jatkosodassa. Hella oli ammatiltaan filosofian maisteri, jonka oikeustieteen opinnot keskeytyivät ensimmäisen maailman sodan puhjettua.
Hellan teoksia on mm. Minister ja kommunist (1932), Laki ja järjestys (1932), Palava maa (1936), Juurakon Hulda (1937), Justiina (1937), Naiset ja naamarit (1937), Vihreä kulta (1938), Vastamyrkky (1939) ja Niskavuoren-sarja.
Musiikki
Kuva 11. Jazz-orkesteri vuonna 1921
1920-luvulla jazz oli vallitsevassa osassa. Jazz merkitsi ihmisille vapautta ja mahdollisuuksia, joiden rytmissä valkoiset ja mustat kulttuurit pääsivät kohtaamaan ja rytmi vapautti ajattelua ja loi uusia näkökulmia asioihin. Lehdistä sai lukea innostusta ja tyrmistystä jazz musiikkityylistä. Jazz tuomittiin voodoo-taikana ja barbaarisena alemmuudentilana, jotka aiheuttivat joissakin moraalista paheksuntaa. Kaikkein kriittisempiä olivat ylä- ja keskiluokan edustajat sekä kirkkomiehet.
1930-luvulla Yhdysvaltalainen rytmimusiikki otti jalan sijan Suomessa, mutta suosittuna pysyi edelleen suomalainen musiikkituotanto, jonka kärjessä oli Georg Malmstén, Matti Jurvan, Vili Vesterinen ja Arvi Tikkala. Kevyen musiikin suosikkeja oli Dallapé-orkesteri sekä Harmony Sisters lauluyhtye. Olavi Virran levystä suomalaiset saivat nautti vuonna 1939. Suosiossa oli myös foxtrot, tango, valssi, polkka sekä tietenkin jenkka. Ensimmäinen suomalainen kunnon hittikappale oli ”Emma eli Surkea rakkaustarina”, jonka esitti vuonna 1929 Ture Ara.
Kuva 12. Ture Ara
Ture Ara (1903-1979)
Ture Ara oli suomalainen ooppera- ja iskelmälaulaja, laulunopettaja sekä näyttelijä. Hän käytti iskelmälaulajana nimeä Topi Aaltonen. Ture oli Suomen ensimmäisiä iskelmätähtiä. Hän esiintyi myös ulkomailla; Saksassa, Ruotsissa ja Unkarissa.
Ture Aran Emma http://www.youtube.com/watch?v=ggRnk0qeU7Q
Musta Karhu oli suomalaiskansallista kulttuuria vaaliva kahvila-ravintola, joissa saatiin kuulla suomalaiskansallista musiikkia sekä suomalaisten heimokansoina pidettyjä musiikkia eli virolaista ja unkarilaista musiikkia. Jazz oli kuitenkin kielletty aivan kuten kaikki muukin vierasperäinen musiikki.
Liikenne
Kuva 13. Union Pacific 4-8+8-4 ”Big Boy” #4014 -höyryveturi.
Rataverkkoa vuonna 1930 Suomessa oli 5014km ja yhdeksän vuoden jälkeen 5633km. Vuonna 1939 Suomessa reissattiin rautatiellä noin 24,2miljoonaa matkaa!
Ensimmäinen moottoriveturi tuli käyttöön jo vuonna 1931, mutta dieselkalustoon kunnolla siirtyminen tuli vasta 1950-luvulla. Vuonna 1937 käyttöön tuli kuitenkin raskaat henkilöliikenneveturit eli Ukko-Pekat, koska lisääntyvä liikenne vaati suorituskykyisempiä vetureita.
Maantieverkko oli aluksi suunniteltu erityisesti hevosliikenteen tarpeisiin. 1920-1930-luvuilla uusia teitä kuitenkin rakennettiin suurin piirtein 3700km, mutta vuonna 1938 tieverkkoa oli peräti 33 000km! Vuonna 1936 päällystettyjä teitä oli kuitenkin vain 160km matkan verran ja nekin pääosin vain kaupungissa. Teiden kunnossapitoa hoidettiin usein hevosilla, mutta hiljalleen hevoset kuitenkin menettivät työtään työkoneille.
1920-luvulla auto meni hevospelien ohitse ja linja-autot kasvattivat omaa osuutta rautateistä huolimatta. Autoistuminen oli kuitenkin Suomessa hidasta. Vuonna 1930 henkilöautoja oli rekisterissä 23 000 ja kahdeksan vuotta myöhemmin 25 000. Vaikka liikenne oli vähäistä, tapahtui silti paljon liikenneonnettomuuksia. Autoliikenteessä kuoli 119 ihmistä vuonna 1931 ja seitsemän vuotta myöhemmin luku oli kasvanut 268 ihmiseen. .
1920-luvun lopulla auton täyskumirenkaat vaihtuivat ilmatäytteisiksi renkaiksi. Puskutraktori helpotti maansiirtotöitä jo vuonna 1923. Vuonna 1922 autot ja moottoripyörät oli katsastettava ja rekisteröitävä. Tieliikennelaki astui kuitenkin voimaan vasta vuonna 1926, joka oli sellaisenaan voimassa vuoteen 1957 asti.
Radio
Kuva 14. Minerva Minola (1962)
Ensimmäiset radiot olivat akuilla tai paristoilla toimivia kidekoneita, joita täytyi kuunnella kuulotorvella. Hiljalleen siitä kuitenkin yleistyivät putkiradiot, jotka toimivat verkkovirralla.
Radioamatöörit aloittivat radiotoiminnan Suomessa vuonna 1921, jolloin Nuoren Voiman Liiton radioamatöörit saivat valtiolta vihdoin luvan radiolähetyksiin. Kolmessa vuodessa nousi Suomeen jopa 75 Nuoren Voiman Liiton radioasemaa. Tällöin radioasemaa pystyi kuuntelemaan radioasemien paikkakunnilla. Merkittävämmät radioasemat olivat tuolloin Radiopataljoonan asema Helsingin katajanokalla, Suomen radioamatööriliiton Helsingin kerhon radiola sekä Tampereen radioyhdistyksen radioasema. Vasta vuonna 1926 tuli O.Y. Suomen yleisradio – A.B. Finlands Rundradio.
Radio-ohjelmia saatiin kuunnella aluksi kaksi kertaa päivässä, klo 12-13 ja 18-22. Näiden lisäksi oli lisäohjelma sunnuntaisin klo 17-18. Ensimmäisen vuoden aikana kuultiin radiosta 116 esitelmää, 72 lausunta- ja pakinaohjelmaa, 58 orkesterin soittamista. Jokainen lähetys näistä olivat suoria, eikä niitä ole nauhoitettu.
Yleisradion kuuluttaja Markus Rautio aloitti joulukuussa vuonna 1926 hyvin suositut lasten tuntinsa. Lastentuntia pääsi kuulemaan torstai iltaisin klo. 18-18.50. Markuksella oli tapana kutsua lapsia studioon, jotka saivat sitten esittää oman ohjelman. Markukselle lähetti lapset myös kirjeitä, joita hän sitten luki ääneen radiossa. Markus lopetti jokaisen lähetyksensä siihen, että kehotti lapsia syömään kiltisti kaurapuuron. =) Markuksen lähetykset loppuivat vuonna 1956.
Vuonna 1927 tuli ehdotus, että Yleisradio lähettäisi ohjelmia kouluihin. Kouluhallitus oli kuitenkin jyrkästi asiaa vastaan. Asiaa perusteltiin sillä, että moiset ohjelmat häiritsisivät jokapäiväistä opetussuunnitelmaa. Vuonna 1934 vasta ymmärrettiin, että kouluradiosta olisikin enemmän hyötyä kuin haittaa. Kuitenkin vasta vuoteen 1939 mennessä alle 3000 koulua oli saanut radion ja siellä kuunneltiin kouluradiota.
Suomessa jokainen radioasema lähetti pitkiä radioaaltoja, mutta vasta vuonna 1928 Etelä- ja Keski-Suomen kuuluvuus parantui. Tällöin Lahteen saatiin rakennettua korkeat radiomastot. Vuonna 1935 Lahdessa alkoi yksi Euroopan tehokkaimmista pitkäaaltoisista radiolähettimistä. Ne olivat niin tehokkaat, että sitä pystyttiin kuuntelemaan jopa ulkomailla saakka!
Pituus ja paino
Suomalaiset olivat huomattavasti pienikokoisempia kuin nyt 2010-luvulla. Asevelvollisten keskipituus palvelusajan lopussa vuonna 1935 oli 171,3cm ja painoa 67,7kg. 5% oli ainakin 182cm. Nuorten naisten keskipituus oli samaan aikaan noin 161cm ja 57kg.
Naisten pukeutuminen maailmalla
Kuva 15. Pukeutumista vuonna 1920
1920-1930 luvulla asusteet olivat hyvin tärkeitä. Puvut olivat yksinkertaisia, mutta eivät itsestään riittäneet luomaan oikeaa ”lookkia” vaan siihen tarvittiin muuta.
Kieltolain aikaan kankaat olivat laskeutuvia ja usein ihoa täysin myötäileviä. Helmat olivat useimmiten leveitä, vaikka kuvista toisen kuvan saattaakin saada. Olennaisin piirre oli kuitenkin matala vyötärölinja, joka oli lähellä lantiota. Puvut painoivat paljon, koska niissä oli niin paljon helmiä ja paljetteja.
Iltapuvut olivat useimmiten hihattomia, mutta eivät kovin avokaulaisia ja ne ulottuivat usein pohkeiden korkeudelle. Väreinä käytettiin tummempia ja kirkkaimpia sävyjä, mustaa ja metallisävyjä. Usein kaksi kangasta oli päällekkäin. Alla oleva kangas oli värillinen tai sen värinen kuin sen päällä oleva helmikoristelu. Iltapukujen kanssa pidettiin pitkiä helmikoruja, puvun värisiä hansikkaita, höyhenpuuhkia sekä koristeellisia pantoja.
Hatut olivat usein päänmyötäisiä, metallinkiiltoisia ja joskus kokonaisuudessa helmipunosia. Koristepannat olivat kuitenkin yleisiä. Kengät taas olivat hyvin yksinkertaisia ja metallinvärisiä, joissa oli matalahko korko sekä usein solki edessä.
1930-luvun muotia videolla: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/1930-luvun_muotia_kaiken_ikaisille_11110.html#media=11111
Naisten hiukset
Hiukset olivat usein polkkatukkamittaisia ja laineilla, mutta myös sekaisempia, lyhyempiä ja kiharrettuja. Otsatukka oli myös muodissa tuolloin. Laineiden teko ei ollut helppoa vaan se vaati paljon taitoa.
Joillakin hiukset tietenkin olivat pitkiä, jotka laitettiin nutturalle. Iltapukeutumisessa nuttura ja koristeellinen otsapanta olivat muodikas vaihtoehto.
Miesten pukeutuminen maailmalla
Kieltolain aikaan miesten pukeutuminen oli tummaa, mutta alkoi hiljalleen siirtyä käytännöllisemmäksi, joka lisäsi kiinnostusta myös vapaa-ajan vaatetukseen.
Kampuksilla pidettiin Oxford-housuja, joissa oli iso leveä puntti ja lahkeet pitkiä sekä olivat korkea vyötäröisiä. Housut toimivat jopa puvun osana! Housujen kanssa oli suotavaa pitää v-aukkoista villapaitaa, jossa solmuke erottui hyvin selvästi. Päässä piti olla tietenkin lätsä tai olkihattu.
Urheilullinen tyyli oli suosittua myöskin, eikä se poikennut paljoa edellä mainitusta pukeutumista. Siinä oli vain housut ja kengät erilaiset.
Juhlapukuna toimi frakki, liivi ja silinteri. Silinteri ei tosin enää ollut vaatimus juhlapuvuissa. Salakapakkaan pukeuduttiin mm. suorilla housuilla, kauluspaidalla, henkseleillä ja lätsällä. Hatun täytyi tähän aikaan sopia pukuun. Keppikään ei ollut outo näky miesten käsissä. Kravatit kaulassa olivat mustia, valkoisia tai art deco-kuviollisia.
Valtiomme
1930-luvun alussa Suomi oli saanut olla itsenäinen valtio jo kaksitoista vuotta. Suomessa elettiin näin ollen tasavallan aikaa. Tällöin presidentillä oli vielä suuret valtaoikeudet.
Kuva 16. Kaarlo Juho Ståhlberg oli Suomen ensimmäinen presidentti 1919-1925
Kuva 17. Lauri Kristian Relander hallitsi Suomen presidenttinä vuosina 1925-1931
Relander oli koulutukseltaan filosofian tohtori sekä agronomi. Hän oli ennen presidenttiyttään Viipurin läänin maaherra. Presidenttiyden jälkeen Relander toimi Suomen Maalaisten keskinäisen palovakuutusyhtiön (Lähi Tapiolan edeltäjä) johtajana. Johtajaksi siirtyessään oli Relander täysin ummikko vakuutusalassa, mutta oppi kuitenkin asiat nopeasti.
Relanderia kutsuttiin ”Reissu-Lasseksi”, koska hän matkusti aikakauteen nähden paljon (viisi kertaa ulkomaille). Hän kävi useasti Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa sekä Latviassa. Tuolloin ei ymmärretty, että uutena valtiona Suomen oli saatava suhteet lähivaltioihin, joten Relanderin ulkomailla reissaaminen oli oleellista ja perusteltua. Valtionvierailut saivat aikaan huomiota kohteissa, ja Relanderia pidettiin siellä sivistyneenä ja sydämellisenä.
Presidentiksi tullessaan Relander oli 41-vuotias, jolla ei ollut minkäänlaista kokemusta valtakunnan tason politiikasta. Ei ihme, että moni piti Relanderia liian kokemattomana. Relander viihtyi hyvin julkisuuden valokeilassa ja oli loistokas esiintyjä, mutta hänen itsetuntonsa oli hyvin heikko, joten hän loukkaantui useista huhuista ja juoruista, joita itsestään joutui kuulemaan.
Relanderin päätökset olivat usein linjattomia, joihin poliittiset vastustajat heti tietenkin aina tarttui. Monet vaaleissa Relanderia kannattaneet alkoivat myös pian epäillä Relanderin kykyjä. Kyösti Kallio puhui myös avoimesti Relanderin heikkouksista julkisuuteen. Presidentin arvovaltaa söi sekin, että pääministerit olivat Relanderia vanhempia. Kaikesta huolimatta Relander oli pidetty niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Relander oli kommunismia vastaan, joten kommunisminvastainen kampanja (lapuanliike 1929) sai Relanderilta tukea. Relander ei pitänyt liikkeessä olevasta laittomuudesta, joten vastustajat kokivat, että Relanderin puheet ja toimet olivatkin oikeistoradikalismin myötäilyä. Vuonna 1930 Relander vaati Kyösti Kalliota ryhtymään toimiin, jotta kommunistijulkaisut saataisiin estettyä. Kallio kuitenkin kieltäytyi tästä, joten Relander myötävaikutti siihen, että Kallion hallitus kaatui.
Relander ei koskaan hyväksynyt kieltolakia, mutta siitä huolimatta hän noudatti sitä. Relander myös nimitti ensimmäisen naisministerin Miina Sillanpään yhteen vähemmistöhallitukseen ja antoi ensimmäisen arvonimen (kauppaneuvos) naiselle koko Suomen historiassa.
Toisiin presidentinvaaleihin Relander ei enää osallistunut, mutta hän vaikutti siihen, että Kallio ei päässyt jatkamaan presidenttiyttä Relanderin jälkeen.
Kuva 18. P.E Svinhufvud hallitsi vuosina 1931-1937.
Kuva 19. Kyösti Kallo toimi presidenttinämme vuosina 1937-1940.
Äänioikeusikäraja oli vuoteen 1944 asti 24 vuotta. Ääniaktiivisuus oli eduskuntavaaleissa 1930-luvulla matala, vain 62-67% suomalaista äänesti vaaleissa. Kunnallisvaaleissa aktiivisuus oli vielä heikompi, jolloin alle puolet suomalaisista kävivät äänestämässä. Toisen maailmansodan takia, valtuutettujen toimintakausi kunnallisvaaleissa oli yhdeksän vuotta.
Eduskuntavaaleja Suomessa oli 1930-luvulla vuosina 1930, 1933, 1936 ja 1939. Kunnallisvaaleja taas oli tuolloin vuosina 1930, 1933 ja 1936.
Kieltolaki
Vuodesta 1919-1932 Suomessa oli voimassa kieltolaki. Kieltolain tavoite oli saada kansalaiset raitistumaan. Kieltolaki kuitenkin aiheutti pirtun salakuljettamista ja salakauppaa, jotka lisäsivät Suomeen rikollisuutta ja täysin holtitonta juomista.
Lienee kuuluisin suomalainen salakuljettaja oli Algoth Niska. Hän sai alkoholia kansainväliseltä vesiltä saksalaisista sekä puolalaisista laivoista. Niska teki kuitenkin myös jotain todella hyvää (minun mielestäni), hän nimittäin auttoi toisen maailmansodan aikaan juutalaisia pakenemaan Suomeen.
Kieltolain aikaan Suomessa koetettiin pysäyttää salakuljettajien autoja tiesulkujen sekä piikkimattojen avulla. Piikkimattoja löytyikin tuolloin lähes jokaisen paikkakunnan poliisivoimilta. Hyvin usein kävi niin, että salakuljettajat, tullimiehet sekä poliisit joutuivat tulitaisteluihin. Tästä kertonee hyvin luku, että Suomessa tapahtui tuohon aikaan 16 kertaa enemmän henkirikoksia kuin Ruotsissa. Ruotsissa ei ollut kieltolaki vaan alkoholin kulutusta siellä säädettiin viinakirjoilla.
1920-luvun lopussa keskustelu kieltolain epäkohdista kiihtyi, jonka takia joulukuussa 1931 kansalaiset äänestivät kieltolaista. Jopa yli 70%:a kansalaisista vaati kieltolain kumoamista. Tulos pääsi yllättämään eduskunnankin, joka laittoi asioihin vauhtia ja päättivät kumota kieltolain ja tekivät uuden alkoholilain. Samaisen vuoden huhtikuussa avautuivat jo ensimmäiset valtion alkoholiliikemyymälät.
Lama
Suomessa oli 1930-luvulla suurin piirtein 3,5miljoonaa asukasta. Tähän aikaan oli talouslama, joka tarkoittaa hyvin puutteellista aikaa. Talouslama iski Suomeen 1930-luvun alkupuolella. Yhteiskunnallisia levottomuuksia herätti luonnollisesti työttömyys, mutta myös pakkohuutokaupat. Työttömyys kukki maaliskuussa vuonna 1932, jolloin työttömiä oli kortistoissa jopa 90 000 suomalaista.
1930-luvulla oli maailmanlaajuinen lama, joka vaikutti Suomeen lopulta aika vähän. Bruttotuote tippui kolmena peräkkäisenä vuonna yhteensä 4%. Tosin tätä määrää voi selittää sekin, että kansantalouden tilipito oli hyvin puutteellinen. Kuitenkin yksi syy vähäiseen putoamiseen on voinut olla maatalouden iso osuus, jossa maanviljelijät tuottivat, vaikka myynti ei tuotteille ollutkaan varmaa. Tähän aikaan Suomen tärkein vientimaa oli Britannia, jossa myös laman vaikutus oli pieni, joka luonnollisesti heijastui Suomeen.
Markka devalvoitiin vuonna 1931 ja se irrotettiin tuolloin kultakannasta. Teollisuustuotanto alkoi elpymään vuonna 1932 ja pääsi lisääntymään viidenneksen verran vuodessa vuosien 1933-1938 aikana. Kasvu oli hyvin vientituotteista johtuvaa, jonka pilasi toinen maailmasota, jonka alla kasvu hidastui maailmanlaajuisesti ja sodan aikana loppui lähestulkoon kokonaan. Suomen vienti oli 1920-1930-luvuilla pääasiassa metsätaloustuotteista johtuvaa, joiden arvo oli suurin piirtein 8,4 miljardia markkaa. Tästä 40% meni Britanniaan. Neuvostoliiton kanssa kauppa oli kuitenkin nihkeää.
Pula-ajan liikkeet sekä kapina
Suomessa oli talouspula 1930-luvun alussa. Tällöin maaseudulla ”puristuksiin” joutuneet talonpojat päättivät tehdä asialle jotain, joten he lähtivät Suomen pankin harjoittamaa vahvan markan politiikkaa sekä laittamaan vastaan pakkohuutokaupoille. Pula-ajan liikkeet vaativat, että korkoja alennettaisiin ja pakkohuutokaupat sekä lainojen moratoriot lopetettaisiin.
Pula-ajan liike syntyi Varsinais- ja Kaakkois-Suomessa, jossa velkaantuneet maanviljelijät alkoivat vaatimaan hallituksen remontoimista. Kun liike ylsi pohjoisen viljelysalueille, tuli liikkeeseen vasemmistolaisia piirteitä, mutta myös kommunistit saivat jalansijaa ja johtopaikkoja vaatimuksillaan.
Tavallisin toimintamuoto heillä oli yleinen väenkokous eli pulakokoukseksikin kutsuttu tilaisuus. Pulakokouksissa hyväksyttiin julkilausumia, vaatimuksia, korkokantojen laskemisia, pakkohuutokauppojen keskeyttämisiä, maksujen sekä kuoletusten lykkääntymisiä ja lainojen moratorioita.
Kun pulamiehet keskeyttivät pakkohuutokauppoja, joutuivat he tekemisiin virka- ja järjestysvallan kanssa. Lopullinen liekki leimahti vuonna 1932 Nivalan konikapinassa, jolloin poliisivoimat ja sotaväki saivat hallituksen loppumaan. Kapina syntyi, kun virkavalta kuljettivat maanviljelijä Ruuttasta vankilaan ja väkijoukko päätti vapauttaa Ruuttasen. Ruuttanen oli tehnyt sellaisen rikoksen, että oli jättänyt yhden tamman lopettamatta, vaikka lääninhallitus oli määrännyt hevosen lopetettavaksi. Lopulta todettiinkin, että Ruuttanen oli toiminut oikein, hevonen oli terve ja sai elää. Ruuttasen tapaus oli niin suuri, juttu, että se oli 1930-luvun alkupuolen puhutuin hevonen.
Etelän pula-ajan liikkeet loppuivat Mäntsälän kapinan aikoina. Pohjoisessa pulamiehet kuitenkin perustivat edelleen omia puolueita, jotka osallistuivat myös kunnallis- ja eduskuntavaaleihinkin. Pulapuolueiden äänisaalis jäi kuitenkin valtakunnallisesti laimeaksi, joten vuoden 1936 eduskuntavaalien jälkeen liikkeet yhdistyivät pienviljelijäin ja maalaiskansan puolueiksi. Nämä liitot taas solmivat vaaliliittoja kommunistien kanssa, mutta vasta vuonna 1945.
Martat
Lasaruksen sisar Martta on Suomessa hyvän taloudenpidon ja tieteellisen kotitalouden kuva. Siksi Marttaliitto onkin Suomessa suurin kotitalouden neuvontajärjestö.
Martta-yhdistys muuttui vuonna 1924 Marttaliitoksi, josta sai palvelua suomeksi että ruotsiksi. Suomenkieliseen Martta-piiriliittoon kuului jopa 70 000 Marttaa. Suomalainen Martta-toiminta oli keskittynyt hyvin paljon kotitalouteen, kun ruotsinkielinen Martta-toiminta oli enemmän kulttuurin vaalimiseen ja kehittämiseen keskittynyt. Valistusta varten Martat julkaisivat Emäntälehteä sekä Husmodernia, jotka ilmestyivät jo vuonna 1902, mutta vasta kolme vuotta myöhemmin valtio alkoi tukemaan Marttojen toimintaa.
Marttojen toiminnan pääalue oli Karjala, josta karjalaiset saisivatkin olla kiitollisia Marttojen avusta, koska Martat auttoivat mm. evakkomatkoissa karjalaisia. Muuten Martat ovatkin valistaneet erityisesti naisia kotitalouksien pidosta. Nykyinen tehtävä heillä on kotien henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin parantaminen, jota pyritään edistämään kulttuuri- ja kansalaiskasvatuksessa.
Marttojen peruskäsitys kuitenkin on ollut kokoajan kestävä. He suosittelevat säästämistä ja luonnonmukaisuutta. Heidän penninvenytysopit ovat niin ”rajuja”, että heistä leipäjonossa seisominen on ajan tuhlaamista.
Äiteinä ja kasvattajina sekä kansalaisina Martat ovat nostaneet korkealla jalustalle hyvinvoinnin, joka kasvaa työn teosta, ahkeruudesta, yritteliäisyydestä, yhteistoiminnasta, kotimaisen sekä kotitekoisen suosimisesta.
Johtavat Martat olivat alkujaan ns. ylempiarvoisia, opettajia ja virkamiesten rouvia, joiden toiminta oli kuitenkin suunnattu maaseudun emäntiin ja työläisnaisten elämään. Toki miehiäkin otettiin mukaan Marttojen toimintaa, mutta miehet eivät saaneet tulla johtoasemaan. Apuna he kuitenkin toimivat, kuten hevos- ja autokuskeina.
Kaikkien keskiluokkaisten naisjärjestöjen käsitys naisen roolista sekä perheestä oli hyvin samantapainen kuin Marttojenkin. Marttojen vaikutus asiaan oli kuitenkin suurempi, koska Martat olivat kotien neuvontajärjestelmä eikä pelkkä naisjärjestö. Perheenemännän ihanne oli ahkeruus ja toimeliaisuus. Kaikkien naisten katsottiin tarvitsevan kuitenkin apua terveydenhoidossa, lastenhoidossa, ruoanlaitossa sekä ompelutöissä. Martat myös järjestivät Marttojen kursseja, ompeluiltoja, retkiä, juhlia ja kilpailuja, joissa loistettiin tiedoissa ja taidoissa.
Martoille tuli omat puvut a1930-luvun puolessa välissä, joka korosti Marttojen yhtenäisyyttä.
Äitienpäivä
Vuodesta 1919 saakka äidit ovat saaneet nauttia äitienpäivästä. Äitienpäivä vakiintui vähitellen omaan muotoonsa ja ajankohtaansa. Ensin juhlat olivat kesällä ja syksyllä ja vuodesta 1920 juhlittiin äitienpäivää toukokuun kolmantena, mutta vuonna 1927 tavaksi muodostui toukokuun toinen sunnuntai.
Kotikasvatusyhdistys alkoi julkaisemaan vuodesta 1920 lähtien vuosittain ohjelmavihkoa, joka sisälsi puheita, runoja, kertomuksia ja ohjeita, kuinka äiti kukitetaan tekokukilla tai itse poimituilla valko- tai sinivuokoilla tai muilla luonnon koristeilla.
Omille äideille osoitetut äitienpäiväkortit sekä ruusut astuivat kuvioon kunnolla vasta vuonna 1930. Sitä ennen äitienpäiväjuhlat olivat enemmän kodin ulkopuolisia juhlia, joilla oli tarkoitus hankkia rahaa hyväntekeväisyyskohteisiin ja järjestöjen toimintoihin.
Lähteet:
Internet, wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi_1920-luvulla (Hakupäivä 18.2.2014)
Kirja: Suomen lasten historia. Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2005.
Internet wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi_1930-luvulla (22.3.2014)
Internet: http://jarjestot.uta.fi/patina/kieltolakietiketti.pdf (Hakupäivä 22.3.2014)
Internet: http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/hyva-tavaton-ruoka-ja-tapakulttuuri/nykypaiva-rakentuu-historian-paalle/naisen-rooli-keittiossa-1900-luvulla (Hakupäivä 22.3.2014)
Internet: http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/hyva-tavaton-ruoka-ja-tapakulttuuri/nykypaiva-rakentuu-historian-paalle/suosituimpia-ruokia-eri-vuosikymmenilta (Hakupäivä 22.3.2014)
Internet: http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/hyva-tavaton-ruoka-ja-tapakulttuuri/nykypaiva-rakentuu-historian-paalle/suomalaisten-ruokajuomat (Hakupäivä 22.3.2014)
Internet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Kristian_Relander (Hakupäivä 22.3.2014)
Internet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieliikennelaki (Hakupäivä 22.3.2014)
Internet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hella_Wuolijoki (Hakupäivä 22.3.2014)
Internet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ture_Ara (Hakupäivä 22.3.2014)
Kuva 1. http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_lippu (Hakupäivä 22.3.2014)
Kuva 2. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkonkirja
Kuva 3. http://siskotkokkaa.blogspot.fi/2011/04/hernekeitto.html
Kuva 4. http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kieli
Kuva 5. http://pienipalaunelmaa-naksu.blogspot.fi/2010/06/kesakuu.html
Kuva 6. http://www.uskon.fi/html/kristinusko.html
Kuva 7. http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_p%C3%A4%C3%A4rautatieasema
Kuva 8. http://fi.wikipedia.org/wiki/Alvar_Aalto
Kuva 9. http://www.alvaraalto.fi/jakkara_60.htm
Kuva 10. http://fi.wikipedia.org/wiki/Hella_Wuolijoki
Kuva 11. http://fi.wikipedia.org/wiki/Jazz
Kuva 12. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ture_Ara
Kuva 13. http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%B6yryveturi
Kuva 14. http://fi.wikipedia.org/wiki/Radio
Kuva 15. http://www3.jkl.fi/ksmuseo/haloo/harrastukset/naistenpuku6.htm
Kuva 16. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarlo_Juho_St%C3%A5hlberg
Kuva 17. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Kristian_Relander